Montenegro – Adrianmeren helmi

Montenegro on viehättävä pieni vuoristoinen valtio Balkanilla Adrianmeren rannalla, jonka naapureina ovat pohjoisessa Kroatia ja etelässä Albania. Maata kutsutaan ansaitusti Adrianmeren helmeksi, sillä sen upeat vuoret, henkeäsalpaavan kauniit maisemat sekä turkoosin värisenä hehkuva meri hurmaavat. Rannikon vaikuttavin osa on kiehtova Kotorinlahti, jonne meidänkin matkamme suuntasi.

Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Tivatiin, pieneen rantakaupunkiin noin 10 kilometrin päähän Kotorista. Tivatin lentokenttä osoittautui todella pieneksi ja julkista liikennette sinne ei kulje. Lähin bussipysäkki on noin reilun kilometrin päässä, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt kävellä päätien reunaa, sillä jalkakäytävää tai mitään kävelytietä ei ollut. Tästä syystä päätimme turvautua taksikyytiin. Taksikuskit päivystivät heti lentokentän ulko-ovella ja hinnat olivat tietenkin turistille vähintäänkin tuplattuja. Pienen vääntämisen ja tinkimisen jälkeen kuitenkin hylkäsimme ensimmäisen 45 euron tarjouksen ja jäimme hetkeksi istumaan läheiselle penkille, kunnes 30 euron hintaan lopulta suostuimme. Toki tämäkin tuntui lähinnä huijaukselta matkan lyhyyden ja maan hintatason vuoksi. Olisi pitänyt etukäteen selvittää tarkemmin ja varata kuljetus.

Majoituimme Apartments Windroseen, joka sijaitsi Dobrotan alueella noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista pohjoiseen rantakatua pitkin. Rantakatu vaikutti melko uudelta ja sen varrella oli ravintoloita ja pieni kivinen uimaranta. Uimaan pääsi myös useasta kohtaa rantakadun laitureilta. Mitään hienohiekkaista paratiisi-uimarantaa ei Kotorissa ole. Majapaikkamme sijaitsi aivan meren rannalla ja parvekkeelta olikin mukavat maisemat suoraan Kotorinlahdelle. Sijainti oli muutenkin oikein loistava, lähellä oli ravintoloita ja ruokakauppa, sekä vanhaan kaupunkiin lyhyt kävelymatka rantakatua pitkin.

Kotor – Vanha kaupunki

Kotorin kaupungin pääasiallinen nähtävyys on sen vanha kaupunki ja onhan se toki näkemisen arvoinen! Vanha kaupunki sijaitsee muurien ympäröimänä Kotorinlahden perällä. Vanha kaupunki on sympaattinen kapeine mukulakivikatuineen, kahvilloiden ympäröimine aukioineen ja kirkkoineen sekä pienine putiikkeineen. Kaupunki ei ole suuren suuri ja sen kiertää helposti läpi muutamassa tunnissa. Toki kahviloissa istuskeluun, putiikeissa kiertelyyn ja ihan vain keskiaikaisten yksityiskohtien silmäilyyn ja yleiseen haahuiluun saa aikaa kulumaan. Vanhan kaupungin lisäksi paljon muuta Kotorin kaupunki ei varsinaisesti tarjoakaan, eikä täällä paria päivää kauempaa aika olisi kulunut.

Olimme matkalla lokakuun puolessa välissä, jolloin suurin turistisesonki oli jo takanapäin, mutta silti risteilyaluksien tuomat turistit täyttivät vanhaa kaupunkia. En tiedä millainen ryysis täällä on kesäisin. Kotorinlahti on tosiaan suosittu risteilyiden pysähdyspaikka ja vielä lokakuussakin katselimme majapaikkamme parvekkeelta lahdelle ankkuroivia jättilisiä, joista yhteysalukset kuljettivat matkustajia kohti vanhaa kaupunkia.

Kotorin vanha kaupunki on tunnettu myös kissoistaan. Joka puolella liikkui kissoja: pentuja ja aikuisia, mustia ja ruskeita, isoja ja pieniä. Melkeinpä jokaisen myymälän tai kahvilan ovenpielessä oli kissanruokakippo. Suurin osa putiikkien myymistä turistitavaroista olivat kissa-aiheisia. Löytyipä kaupungista myös kissa-museo ja kissa-puisto, joista jälkimmäisessä tyhjän vesipullon palauttamalla automaattiin tippui kissoille ruokaa kuppeihin.

Patikointi Kotorin linnoitukselle

Kotorin vanhan kaupungin takana olevalla vuorella sijaitsee St. Johnin linnoitus, jonne kiipeäminen vaatii hieman hikoilua, mutta lopulta palkitsee. Linnoitukselle lähtevä polku sijaitsee lähellä vanhan kaupungin pohjoista sisäänkäyntiä ja sinne on opasteet. Pääsymaksua reitille sai pulittaa 10 euroa ja sen pystyi maksamaan kortilla. Vaikka reitti onkin suhteellisen helppo, eikä vaadi mitään erityisiä varusteita, kannattaa vettä ottaa reilusti mukaan. Ylhäällä vuorella ei ole mitään kahvilaa tms, vaikka yksittäinen mies sillä kertaa vettä olikin myymässä.

Reitillä on suurimmaksi osaksi matkaa sekä portaat että vieressä kulkeva mukulakivipolku. Useassa kohtaa reittiä portaita on hieman sortunut ja kivet ovat kuluneet liukkaiksi, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Vaikka tuli sitä matkalla vastaan myös nainen korkokengissä. Portaita on kuulemma kaikkiaan 1350 kappaletta, joten kyllä nousussa hiki tuli.

Lähdimme matkaan ennen puolta päivää, joka oli hyvä ajankohta siinä mielessä, että aurinko jäi vuoren taakse ja saimme kulkea varjossa lähes koko matkan. Auringonlaskunaikaan täältä varmaan saisi hienoja kuvia, mutta en ainakaan itse haluiasi pimeällä reittiä kulkea. Huipulta 280 metrin korkeudesta aukeaa mahtavat näkymät Kotorinlahdelle ja vanhaan kaupunkiin. Jo matkan varrellakin maisemat ovat hienot, jos ei jaksa kiivetä huipulle asti. Noin puolessa välissä reittiä sijaitsee pieni kirkko, jonka edustalta jo näkee Kotorinlahtea pitkälle.

Veneretki Kotorinlahdella

Kun aamupäivän vietimme kiipeämällä linnoitukselle, niin iltapäivällä ajattelimme tehdä pienen veneretken Kotorinlahdella. Vanhan kaupungin pääportin ulkopuolella ja rantakadulla oli useita veneretkien tarjoajia. Reittejä oli erilaisia ja eri mittaisia, päätimme ostaa kahden tunnin veneretken Perastin kylään ja sen edustalla olevalle Our Lady of the Rocks -kappelille. Ihan ongelmitta ei tämä retki kuitenkaan lähtenyt käyntiin kuljettajan unohdettua noutaa meidät sovitusta noutopaikasta. Lopulta lähes tunti sovittua myöhemmin kuski lopulta saapui ja saimmekin nauttia vauhdikkaasta privaattikyydistä uudenveroisella pikaveneellä. Vauhdissa ei kuitenkaan paljoa maisemia ehtinyt katsella, jonkinlainen hitaampi paatti olisi varmasti ollut mukavampi retkikulkuneuvo.

Perast on pieni, idyllinen turistikylä Kotorinlahden toisella laidalla. Eipä itse kylässä mitään erityistä ole, muuta kuin kuvauksellinen rantakatu rakennuksineen ja ravintoloineen. Tunnelma kylässä on huomattaman rauhallinen Kotorin vanhaan kaupunkiin verrattuna. Perastin suurin vetonaula on kuvauksellinen Our Lady of the Rocks -kappeli pienellä saarella kylän edustalla. Saari on keinotekoinen ja sille ei mahdu juurikaan muuta kuin pieni kirkko ja museo. Veneet suhaavat edestakaisin satamasta saarelle.

Kohti Dubrovnikia

Kahden Kotorissa vietetyn päivän jälkeen siirryimme bussilla Dubrovnikiin Kroatian puolelle. Bussiliput ostimme hyvissä ajoin etukäteen Flixbussin sivuilta ja hyvä niin, bussi oli täynnä. Bussi lähti matkaan ajallaan, mutta pieneltä säätämiseltä ei tässäkään säästytty. Verkosta ostettu lippu ei sellaisenaan kelvannutkaan kuskille, vaan sisältä bussiasemalta piti vielä käydä hakemassa tulostettu lippu ja maksaa kahden euron vero.

Bussimatka Kotorista Dubrovnikiin kesti noin kolmisen tuntia. Vaikka matka ei kilometreissä ole kuin alle 100, oli alkumatka hyvin kiemuraisen ja kapean tien vuoksi hidasta. Matka-aika riippuu paljon myös siitä kuinka kauan rajalla kuluu aikaa. Sekä Montenegron että Kroatian puolella piti kaikkien nousta ulos bussista passintarkastukseen. Meillä kävi tuuri ja jonoja ei juurikaan ollut, jonka vuoksi bussi oli ajallaan perillä Dubrovnikissa.