Bosnia-Hertsegovina: Kravice, Mostar ja Sarajevo

Bosnia-Hertsegovina tunnetaan erityisesti vuoristoisesta maastostaan, ottomaanivallan aikaisesta arkkitehtuuristaan ja viime vuosikymmenien monimutkaisesta historiastaan. Moskeijat, ortodoksikirkot ja katoliset kirkot kohoavat usein samoilla alueilla. Näky ei ole sattumaa, vaan seurausta maan väestörakenteesta, jonka bosniakit, serbit ja kroaatit muodostavat kukin omine uskontoineen ja kulttuuriperinteineen. Maa jakautuu kahteen itsehallinnolliseen alueeseen: Bosnia-Hertsegovinan federaatioon ja Bosnian serbitasavaltaan.

Bosnia-Hertsegovina osoittautui erinomaiseksi kohteeksi muutaman päivän roadtripille: välimatkat ovat kohtuullisia, hintataso matala ja nähtävyydet monipuolisia. Tieverkosto on yllättävän hyväkuntoinen. Vaikka tiet pääsääntöisesti kulkevat vuoristoa ylös ja alas mutkitellen, maisemat korvaavat rauhallisen etenemisen. Paikallinen valuutta on Bosnian markka, mutta eurot ja maksukortit hyväksytään lähes kaikkialla.

Vuokrasimme auton Dubrovnikin lentokentältä Kroatian puolelta ja jäimme ensimmäiseksi yöksi Cavtatiin lentokentän läheisyyteen. Seuraavana aamuna ylitimme rajan Bosnia-Hertsegovinan puolelle Metkovićin ylityspaikalta, jonka löytämisen kanssa meillä oli hieman ongelmia. Google Maps halusi ohjata meidät väkisin hyvin pienelle ylityspaikalle isomman raja-aseman sijaan. Pääsimme kuitenkin ylitse, vaikka ilmeisesti paikka on ainakin osan aikaa vain paikallisille.

Vierailu Kravicen vesiputouksilla

Kravicen vesiputoukset ovat yksi Bosnia-Hertsegovinan tunnetuimmista luontokohteista. Paikka sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Kroatian rannikolta. Vesiputoukset levittäytyvät puolikaaren muotoisesti laajalle alueelle ja vesi syöksyy alas noin 25 metrin korkeudelta muodostaen altaan, jossa voi myös uida. Putous onkin suosittu uima- ja piknikpaikka kesäisin. Keväällä paikalla oli vain muutamia turisteja ja tunnelma oli rauhallinen, lisäksi keväisin putouksessa on enemmän vettä. Sisäänpääsymaksu alueelle oli kohtuullinen 10 € ja auton sai helposti pysäköityä ilmaiseksi. Polku parkkipaikalta putouksille on lyhyt ja hyväkuntoinen.

Počitelj – ottomaanikylä matkalla Mostariin

Matkalla vesiputouksilta Mostariin pysähdyimme jaloittelemaan Počiteljiin. Kylä sijaitsee ihan päätien varressa ja auton saa pysäköityä tien varteen. Počitelj on yksi parhaiten säilyneistä ottomaaniajan kylistä Bosnia-Hertsegovinassa. Koko kylä tuntuu olevan rakennettu kiveen: talot, kadut, muurit ja portaat sulautuvat saumattomasti ympäröivään maisemaan. Kylän keskellä sijaitsee Šišman Ibrahim-pašan -moskeija, jonka kupoli ja minareetti kertovat alueen islamilaisesta menneisyydestä. Moskeijan vierestä lähtevät portaat johtavat ylös 1400-luvulla rakennettuun linnoitukseen.

Kylässä on muutama pieni käsityöläiskoju, joista voi ostaa paikallisia tuotteita kuten esimerkiksi kuivattuja hedelmiä, käsintehtyjä koruja ja kauniisti kirjailtuja liinoja. Počiteljissä ei saa kulumaan tuntikausia, mutta se on mukava lyhyt pysähdys matkalla Mostariin, jos aikataulu sallii.

Mostarin silta ja vanha kaupunki

Mostar on Bosnia-Hertsegovinan tunnetuin matkakohde Sarajevon lisäksi. Kaupunkia halkoo turkoosina virtaava Neretva-joki, ja sen yli kulkeva Stari Most, vanha silta, on kaupungin ehdoton maamerkki. Silta ei yhdistä vain joen rantoja, vaan myös kahta kaupunginosaa, joilla on eri uskonnollinen ja kulttuurinen tausta. Neretvan itärannalla asuu enimmäkseen bosniakkeja, länsirannalla taas kroaatteja. Silta ei kuitenkaan ole alkuperäinen: 1500-luvulla rakennettu ottomaanisilta tuhottiin Bosnian sodassa vuonna 1993. Se rakennettiin uudelleen alkuperäisten piirustusten mukaan. Jälleenrakentaminen symboloi rauhaa ja halua yhdistyä uudelleen. Silta kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin.

Mostarin vanha kaupunki on kompakti, mutta täynnä elämää. Täällä aika kuluu vähän kuin huomaamatta. Kapeat mukulakivikadut mutkittelevat käsityöläiskojujen sekä kahviloiden ja ravintoloiden lomassa. Tunnelma on turistimaisen vilkas, mutta silti aidon tuntuinen. Täällä idän ja lännen vaikutteet kietoutuvat toisiinsa luontevasti.

Mostariin on helppo saapua autolla ja pysäköintialueita löytyy useita vanhan kaupungin liepeiltä. Auto kannattaa jättää hieman syrjemmälle ja jatkaa jalan – vanhan kaupungin kapeat kadut ovat tarkoitettu vain jalankulkijoille, eikä niille kannata edes yrittää autolla.

Yöksi Konjiciin

Mostarista jatkoimme kohti pohjoista ja saavuimme illaksi Konjiciin, pieneen kaupunkiin Neretva-joen varrella. Konjic sijaitsee noin puolivälissä Mostarin ja Sarajevon välillä. Kaupunki on myös tunnettu historiaa kantavasta kivisillastaan, joka muistuttaa hieman Mostarin kuuluisampaa vastinetta. Kaupungin ulkopuolella sijaitsee Tito’s Bunker, kylmän sodan aikainen maanalainen komentokeskus, joka on nykyisin avoinna vierailijoille. Me jätimme sen tällä kertaa väliin aikataulun vuoksi, mutta olisi varmasti ollut mielenkiintoinen kohde tutustua.

Päivä Sarajevossa – vinkit ja vierailukohteet

Tunnel of Salvation

Ennen kuin suuntasimme Sarajevon keskustaan, pysähdyimme kaupungin laidalla lentokentän vieressä sijaitsevassa Tunnelimuseossa. Tämä pieni mutta vaikuttava museo kertoo Sarajevon piirityksen aikana rakennetusta tunnelista, jonka kautta kaupunki sai yhteyden ulkomaailmaan. Tunneli kulki lentokentän ali ja mahdollisti ruoan, lääkkeiden, aseiden ja ihmisten kuljettamisen kaupunkiin, joka oli eristettynä usean vuoden ajan.

Tunnel of Salvation -museo sijaitsee yksityistalon yhteydessä, jonka kellarista tunneli alkoi. Alkuperäisestä tunnelista ei ole enää paljoa jäljellä, mutta museon yhteyteen on rakennettu tunneli, jossa voi kävellä ja hahmottaa, millaisissa oloissa ihmiset kulkivat. Täällä vierailu ehdottomasti kannattaa, jos haluaa ymmärtää Sarajevon lähihistoriaa pintaa syvemmältä.

Kukkuloiden ympäröimä Sarajevo

Sarajevo on rakennettu kapeaan laaksoon, jota ympäröivät jyrkät kukkulat joka suunnasta. Kaupungin kasvaessa asutus on levinnyt yhä korkeammalle kukkuloiden rinteille. Tänne saavuttaessa huomaa kuinka helppoa kaupungin piirittäminen on sodan aikaan ollut.

Sarajevon keskustaan saavuttuamme kävelimme Latinalaiselle sillalle, jonka kupeessa tapahtui yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista tapahtumista: Sarajevon laukaukset – ja maailma syöksyi ensimmäiseen maailmansotaan.

Sarajevon vanha kaupunki Baščaršija

Sarajevon vanha kaupunki, erityisesti sen historiallinen ydin Baščaršija, on täynnä pieniä putiikkeja, matalia puisia rakennuksia, kahviloita ja ravintoloita. Yksi tunnetuimmista maamerkeistä on Sebilj, puinen juomavesilähde, joka seisoo torin keskellä ja toimii sekä kohtaamispaikkana että valokuvauskohteena. Sen ympärillä parveilee runsaasti puluja. Uskomuksen mukaan jokainen, joka juo sen vettä, palaa vielä joskus Sarajevoon.

Lounastimme Buregdžinica Bosna -nimisessä ravintolassa. Tämä perinteinen buregdžinica on tunnettu herkullisista, käsin valmistetuista burekeistaan, jotka tarjoillaan tuoreina ja höyryävän kuumina metallilautaselta ja päälle tietenkin jogurttikastiketta. Annokset myytiin kilohinnalla ja aterialle ei kovin monta euroa tullut hintaa.

Tutustuimme myös Gazi Husrev-begin moskeijaan, joka on yksi Balkanin tärkeimmistä islamilaisista rakennuksista. Sen arkkitehtuuri on kaunis ja hillitty: kiviseinät, rauhallinen sisäpiha ja koristeellinen kupoli henkivät vuosisataista historiaa. Rukousaikaan moskeijan piha täyttyy ihmisistä ja kaupungin minareeteista kaikuu kutsu, joka kantautuu yli vanhan kaupungin. Pihan kaunis suihkulähde palvelee rituaalista peseytymistä ennen rukousta. Vierailijoilla on mahdollisuus mennä moskeijan sisätiloihin pienellä pääsymaksulla.

Sarajevosta löytyy useampia sotaa käsitteleviä museoita ja näyttelyitä. Tutustuimme niistä yhteen: Museum of Crimes Against Humanity and Genocide -näyttelyyn, joka käsittelee 1990-luvun sodan aikaisia tapahtumia ja erityisesti Srebrenican kansanmurhaa. Näyttely koostuu valokuvista, videomateriaaleista, dokumenteista ja esineistä.

Sarajevo teki vaikutuksen jo yhden päivän aikana. Se yllätti – kaupungissa on jotain harvinaisen kiehtovaa ja mielenkiintoista. Siellä on leppoisa tunnelma, vaikka sen historia on kaikkea muuta. Ehkä juuri tuo ristiriita tekee siitä niin vaikuttavan.

Matka jatkui Fočaan

Sarajevosta lähdimme ajamaan kohti yöpaikkaamme Fočaa lähelle Montenegron rajaa. Foča sijaitsee Bosnian Serbitasavallassa, joka on toinen maan kahdesta itsehallintoalueesta. Vaikka kyseessä on yksi ja sama valtio, tuntui kuin olisimme siirtyneet kokonaan uuteen maahan. Kylttien kieli vaihtui kyrilliseksi, rakennukset vaatimattomammiksi ja turisteja näkyi vähemmän.

Yövyimme pienessä majatalossa kaupungin laidalla, jossa isäntäväki puhui vain serbiaa, mutta eleet ja käännösohjelma hoitivat kommunikaation.

Kapeilla vuoristoteillä Trebinjeen

Aamulla jätimme Fočan taaksemme ja suuntasimme kohti Trebinjeä, matkamme viimeistä pysähdyspaikkaa ennen paluuta Dubrovnikin lentokentälle. Reitti kulki vuorten halki, kapeaa ja mutkaista tietä pitkin, joka nousi ajoittain melko korkealle. Täällä kohoaa myös Bosnia-Hertsegovinan korkein vuoren huippu, Maglić. Tie kulkee läpi Sutjenskan kansallispuiston ja matkalle osuu Tjentišten muistomerkki, joka on omistettu Sutjeskan taistelussa kaatuneille.

Lähestyessämme Trebinjeä, maisema ja tunnelma muuttuivat jälleen. Kaupunki sijaitsee aivan Bosnia-Hertsegovinan eteläisimmässä nurkassa, lähellä Montenegron ja Kroatian rajoja. Trebinje on pieni, mutta eläväinen kaupunki. Keskusta on siisti ja sen tunnelma muistuttaa enemmän etelä-kroatialaista pikkukaupunkia kuin sotien runtelemaa sisämaan Bosniaa.

Trebinjessä oli aika kääntää auton keula takaisin kohti Dubrovnikin lentokenttää. Takana oli reitti, joka kulki jokien vartta, vuorten halki ja kiehtovien kaupunkien läpi. Bosnia-Hertsegovina yllätti monipuolisuudellaan – maan maisemat vaihtelivat vehreistä vuoristolaaksoista historiallisiin kaupunkeihin, hintataso oli edullinen ja tunnelma aito. Samalla kuitenkin sodan jäljet muistuttivat maan raskaasta historiasta.