Pompeji Vesuviuksen juurella
Saavuimme Pompejiin Napolista matkalla Amalfin rannikolle. Jo ensiaskeleilla kävi selväksi, että tämä pysähdys ei olisi pelkkä ohikulkumatka – se olisi aikamatka. Pompeji on Vesuviuksen juurella sijaitseva muinainen kaupunki, jonka tulivuorenpurkaus tuhosi vuonna 79. Kaupunki hautautui tuhkan ja laavan alle, jossa se säilyi vuosisatojen ajan, kunnes 1700-luvulla alettiin kaivaa esille. Kivetyt kadut, hiljalleen rapistuvat rakennukset ja freskojen haalistuneet värit kertovat tarinaa menneestä elämästä, joka tuntuu kuin olisi yhä läsnä raunioiden keskellä.
Päivä oli sateinen, mutta loppupeleissä tämä osoittautui hyväksi asiaksi, koska muita turisteja oli todella vähän. Saimme kulkea kaduilla ilman ruuhkaa ja nauttia nähtävästä rauhassa. Myös auton saimme pysäköintialueelle heti pääportin viereen. Lippuluukullekaan ei ollut jonoa, mutta olin ostanut liput etukäteen verkosta. Pompejille pääsee myös kätevästi junalla Napolista, asema on lähellä pääsisäänkäyntiä.
Pompejin alueelle on kolme sisäänkäyntiä, joista voi valita itselleen sopivimman riippuen siitä, mistä saapuu ja mitä haluaa nähdä ensin. Pääsisäänkäynti, Porta Marina, on paras valinta, jos haluaa nähdä suosituimmat kohteet ensimmäisenä. Se on lähellä Forumia ja tunnettuja taloja.
Miten löytää Pompejin tärkeimmät kohteet?
Pompeji on iso alue ja se jakaantuu yhdeksään ns. kaupunginosaan. Etukäteen kannattaa tutustua alueen karttaan, jotta tietää edes vähän mihin suunnata ja mitä nähdä. Koko aluetta ei ehdi parissa tunnissa kiertää, tarkempaa tutkimista tuskin edes päivässä. Alue on hämmästyttävän iso. Kartan löytää esim. Pompejin virallisilta sivuilta.
Forum oli kaupungin sydän
Ensimmäisenä suuntasimme keskusaukiolle eli Forumille, kaupungin sydämeen, jossa aukiota ympäröivät julkiset rakennukset ja temppelien rauniot. Forum oli kaupungin poliittinen, uskonnollinen ja taloudellinen keskus. Se toimi tärkeimpänä kokoontumispaikkana julkisille tapahtumille, hallinnolle ja kaupankäynnille. Lähellä Forumia sijaitsevat kaupungin vaikuttavat teatterirakennukset. Teatro Grande, eli suuri teatteri, on rakennettu kaupungin rinteeseen ja tarjosi paikan jopa 5000 katsojalle. Se oli Pompejin tärkein näyttämö suurille esityksille ja näytelmille. Sen vieressä sijaitsee Odeion, pienempi teatteri, jota käytettiin erityisesti musiikki- ja runoesityksiin.
Katukivissä näkyvät yhä vaunujen uurtamat urat ja vesikanavat johdattavat vettä vanhaa reittiään pitkin. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat korkeammat katukivet, jotka mahdollistivat kulkemisen kuivin jaloin likaisilla kaduilla - katu kun hoiti myös viemärin virkaa. Kadut ovat roomalaiseen tapaan viivasuoria.
Lupanar - Pompejin suurin bordelli
Seuraavaksi astelimme mukulakivikatuja kohti Lupanaria, Pompejin kuuluisaa ja suurinta bordellia, jossa eroottiset seinämaalaukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Kaupungin kaduilla voi yhä nähdä muitakin eroottisia merkkejä, joita on kaiverrettu katukivetykseen tai talojen seiniin. Niiden tarkoituksena oli opastaa asiakkaita Lupanariin ja muihin bordelleihin.
Terme Stabiane – roomalaista kylpyläkulttuuria
Lupanarin läheisyydessä sijaitsee Pompejin parhaiten säilynyt kylpylä, Terme Stabiane. Se oli Pompejin vanhin ja suurin julkinen kylpylä, joka oli kaupungin asukkaiden päivittäisessä käytössä. Kylpylät olivat tärkeä osa roomalaista elämäntapaa ja Pompejissa ne toimivat paitsi peseytymispaikkoina, myös sosiaalisina keskuksina.
Pompejin amfiteatteri
Kaupungin itäpäässä sijaitsee suuri amfiteatteri, joka on vanhin tunnettu kivestä rakennettu amfiteatteri, joka on säilynyt lähes kokonaisuudessaan. Täällä järjestettiin mm. gladiaattoritaisteluita.
Upeasti säilyneet talot ja niiden aarteet
Pompeji on täynnä upeasti säilyneitä taloja. Kaupungin rauniot paljastavat sekä ylellisten huviloiden että tavallisten kaupunkilaisten kotien jäänteitä. Mielenkiintoisia taloja, joissa kannattaa vierailla ovat esimerkiksi Menanderin talo, jossa on kaunis sisäpiha. Casa del Ceii tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä freskoistaan, joissa näkyy mm. eläimiä ja luonnonmaisemia. Paquius Proculuksen talossa taas on vaikuttava mosaiikkilattia.
Kiitos Pompeji tästä elämyksestä, ehkä vielä joskus uudestaan! Kurkkaa myös juttu Napolista.
Napoli - maailman parasta pizzaa
Napoli on kiehtonut minua siitä lähtien, kun luin Elena Ferranten Napoli-sarjan. Lähdimme tutustumaan kirjan maisemiin helmikuun alussa Suomen kylmimpien pakkasten aikaan. Etelä-Italiassa oli tähän aikaan jo mukavan lämmintä. Lensimme Roomaan ja ajelimme vuokra-autolla Fiumicinon lentokentältä suoraan Napoliin. Matkaa on noin 250 km ja se taittui noin 2,5 tunnissa moottoritietä.
Napolin maine ei ehkä ole kaikkein parhaimpia mafian, kaaoottisen liikenteen tai jätehuollon toimimattomuuden vuoksi. Se on rosoinen ja meluinen, mutta samalla aito ja kiehtova. Eron kyllä huomaa pohjoisen (tai ei edes niin pohjoisen) tyylikkäisiin kaupunkeihin. Napolin hurjasta maineesta huolimatta en kuitenkaan kokenut minkäänlaista turvattomuutta siellä missään kohtaa.
Napolin liikenne vuokra-autolla hieman mietitytti etukäteen, sitä kun on kuvattu hyvinkin kaaoottiseksi ja jopa suositeltu välttämään. Ja sitähän se olikin, mutta ei niin kaaoottista, kuin mitä oletimme. Liikennesäännöt ovat enemmänkin suosituksia, torvet soivat ja röyhkeimmällä on etuajo-oikeus. Enemmän valppaana sai kuitenkin pysytellä kävellessä - skoottereita viuhahteli ohi vähän väliä joka suunnasta. Skootterilla kun sai näyttävästi ajaa hyvin kovaa pienimpienkin kujien ihmisvilinään. Skootterikuskit eivät myöskään hiljentäneet vauhtia, vaan ohittivat parhaaksi katsomaltaan puolelta. Kävellessä pitää keskittyä koko ajan olemaan tarkkana.
Vanha kaupunki ja espanjalaiset korttelit
Hotellimme valikoitui Via Toledon varrelta läheltä Piazza Dantea ja sijainti osoittautui oikein hyväksi. Hotellin toiselle puolelle jäi vanha kaupunki ja toiselle espanjalaiset korttelit. Yksi vanhan kaupungin vilkkaimmista kaduista on kaksi kilometriä pitkä suora "Spaccanapoli", joka jakaa vanhan kaupungin kahtia. Vanhan kaupungin kujilla sanotaan Napolin ilmapiirin olevan aidoimmillaan. Aluetta enemmän pidin kuitenkin espanjalaisista kortteleista, joissa oli jotenkin tunnelma aidompaa. Espanjalaisten kortteleiden kujilla oli mukava vain kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja. Pyykit roikkuivat talojen välissä ja täällä oli kaduilla astetta rauhallisempaa. Vaikka skootterin alle meinasi täälläkin jäädä.
Spaccanapolilla Vico Purgatorio Ad Arco -kadun risteyksen kohdilla on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän hieromisen uskotaan tuovan onnea, jonka vuoksi patsaan nenä onkin aivan kiiltävä muuhun osaan verrattuna. Pulcinella on jonkinlainen italialaisen kansanperinteen hahmo.
Castel Sant'Elmolta näkymät Napolinlahdelle
Castel Sant’Elmon -linnoituksella kannattaa käydä tiirailemassa näkymiä Napolinlahdelle, kaupunkiin ja aina Vesuviuksen tulivuorelle asti. Itse linnoituksessa ei mitään erityistä nähtävää ole, mutta sen muureilta avautuvat näköalat ovat hienot. Linnoitukselle pääsee kätevästi funikulaarilla Montesanton asemalta ja alas voi reippailla kävelyreittiä, joka vie espanjalaisen kaupunginosan reunalle.
Maailman parasta pizzaa
Parhaiten Napoli tunnetaan kuitenkin pizzastaan ja tämähän olikin yksi asia mitä eniten odotin. Kävimme maistamassa pizzaa myös yhdessä Napolin vanhimmista pizzerioista Antica Pizzeria Port’Albassa. Pizza oli hyvää ja edullista, mutta näin oli myös muissakin pizzerioissa. Rakastan napolilaista pizzaa, pizzahan on aivan erilaista kuin esimerkiksi Roomassa, jossa pohja on ohut. Via dei Tribunalin jonotettavat pizzeriat jätimme tällä kertaa väliin, vaikka kovasti suosituksia olivatkin saaneet.
Napolista jatkoimme matkaa Amalfille, unohtamatta tietenkään pysähdystä historialliseen Pompeijin kaupunkiin.
Montenegro - Adrianmeren helmi
Montenegro on viehättävä pieni vuoristoinen valtio Balkanilla Adrianmeren rannalla, jonka naapureina ovat pohjoisessa Kroatia ja etelässä Albania. Maata kutsutaan ansaitusti Adrianmeren helmeksi, sillä sen upeat vuoret, henkeäsalpaavan kauniit maisemat sekä turkoosin värisenä hehkuva meri hurmaavat. Rannikon vaikuttavin osa on kiehtova Kotorinlahti, jonne meidänkin matkamme suuntasi.
Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Tivatiin, pieneen rantakaupunkiin noin 10 kilometrin päähän Kotorista. Tivatin lentokenttä osoittautui todella pieneksi ja julkista liikennette sinne ei kulje. Lähin bussipysäkki on noin reilun kilometrin päässä, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt kävellä päätien reunaa, sillä jalkakäytävää tai mitään kävelytietä ei ollut. Tästä syystä päätimme turvautua taksikyytiin. Taksikuskit päivystivät heti lentokentän ulko-ovella ja hinnat olivat tietenkin turistille vähintäänkin tuplattuja. Pienen vääntämisen ja tinkimisen jälkeen kuitenkin hylkäsimme ensimmäisen 45 euron tarjouksen ja jäimme hetkeksi istumaan läheiselle penkille, kunnes 30 euron hintaan lopulta suostuimme. Toki tämäkin tuntui lähinnä huijaukselta matkan lyhyyden ja maan hintatason vuoksi. Olisi pitänyt etukäteen selvittää tarkemmin ja varata kuljetus.
Majoituimme Dobrotan alueella noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista rantakatua pohjoiseen. Rantakatu vaikutti melko uudelta ja sen varrella oli ravintoloita ja pieni kivinen uimaranta. Uimaan pääsi myös useasta kohtaa rantakadun laitureilta. Mitään hienohiekkaista paratiisi-uimarantaa ei Kotorissa ole. Majapaikkamme sijaitsi aivan meren rannalla ja parvekkeelta olikin mukavat maisemat suoraan Kotorinlahdelle. Sijainti oli muutenkin oikein loistava, lähellä oli ravintoloita ja ruokakauppa, sekä vanhaan kaupunkiin lyhyt kävelymatka rantakatua pitkin.
Kapeita kujia ja historiallisia aukioita Kotorin vanhassa kaupungissa
Kotorin kaupungin pääasiallinen nähtävyys on sen vanha kaupunki ja onhan se toki näkemisen arvoinen! Vanha kaupunki sijaitsee muurien ympäröimänä Kotorinlahden perällä. Vanha kaupunki on sympaattinen kapeine mukulakivikatuineen, kahvilloiden ympäröimine aukioineen ja kirkkoineen sekä pienine putiikkeineen. Kaupunki ei ole suuren suuri ja sen kiertää helposti läpi muutamassa tunnissa. Toki kahviloissa istuskeluun, putiikeissa kiertelyyn ja ihan vain keskiaikaisten yksityiskohtien silmäilyyn ja yleiseen haahuiluun saa aikaa kulumaan. Vanhan kaupungin lisäksi paljon muuta Kotorin kaupunki ei varsinaisesti tarjoakaan, eikä täällä paria päivää kauempaa aika olisi kulunut.
Olimme matkalla lokakuun puolessa välissä, jolloin suurin turistisesonki oli jo takanapäin, mutta silti risteilyaluksien tuomat turistit täyttivät vanhaa kaupunkia. En tiedä millainen ryysis täällä on kesäisin. Kotorinlahti on tosiaan suosittu risteilyiden pysähdyspaikka ja vielä lokakuussakin katselimme majapaikkamme parvekkeelta lahdelle ankkuroivia jättilisiä, joista yhteysalukset kuljettivat matkustajia kohti vanhaa kaupunkia.
Kissat ovat Kotorin sielu
Kotorin vanha kaupunki on tunnettu myös kissoistaan. Joka puolella liikkui kissoja: pentuja ja aikuisia, mustia ja ruskeita, isoja ja pieniä. Melkeinpä jokaisen myymälän tai kahvilan ovenpielessä oli kissanruokakippo. Suurin osa putiikkien myymistä turistitavaroista olivat kissa-aiheisia. Löytyipä kaupungista myös kissa-museo ja kissa-puisto, joista jälkimmäisessä tyhjän vesipullon palauttamalla automaattiin tippui kissoille ruokaa kuppeihin.
Patikointi Kotorin linnoitukselle
Kotorin vanhan kaupungin takana olevalla vuorella sijaitsee St. Johnin linnoitus, jonne kiipeäminen vaatii hieman hikoilua, mutta lopulta palkitsee. Linnoitukselle lähtevä polku sijaitsee lähellä vanhan kaupungin pohjoista sisäänkäyntiä ja sinne on opasteet. Pääsymaksua reitille sai pulittaa 10 euroa ja sen pystyi maksamaan kortilla. Vaikka reitti onkin suhteellisen helppo, eikä vaadi mitään erityisiä varusteita, kannattaa vettä ottaa reilusti mukaan. Ylhäällä vuorella ei ole mitään kahvilaa tms, vaikka yksittäinen mies sillä kertaa vettä olikin myymässä.
Reitillä on suurimmaksi osaksi matkaa sekä portaat että vieressä kulkeva mukulakivipolku. Useassa kohtaa reittiä portaita on hieman sortunut ja kivet ovat kuluneet liukkaiksi, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Vaikka tuli sitä matkalla vastaan myös nainen korkokengissä. Portaita on kuulemma kaikkiaan 1350 kappaletta, joten kyllä nousussa hiki tuli.
Lähdimme matkaan ennen puolta päivää, joka oli hyvä ajankohta siinä mielessä, että aurinko jäi vuoren taakse ja saimme kulkea varjossa lähes koko matkan. Auringonlaskunaikaan täältä varmaan saisi hienoja kuvia, mutta en ainakaan itse haluiasi pimeällä reittiä kulkea. Huipulta 280 metrin korkeudesta aukeaa mahtavat näkymät Kotorinlahdelle ja vanhaan kaupunkiin. Jo matkan varrellakin maisemat ovat hienot, jos ei jaksa kiivetä huipulle asti. Noin puolessa välissä reittiä sijaitsee pieni kirkko, jonka edustalta jo näkee Kotorinlahtea pitkälle.
Veneretki Kotorinlahdella - Perast ja Our Lady of the Rocks -kappeli
Kun aamupäivän vietimme kiipeämällä linnoitukselle, niin iltapäivällä ajattelimme tehdä pienen veneretken Kotorinlahdella. Vanhan kaupungin pääportin ulkopuolella ja rantakadulla oli useita veneretkien tarjoajia. Reittejä oli erilaisia ja eri mittaisia, päätimme ostaa kahden tunnin veneretken Perastin kylään ja sen edustalla olevalle Our Lady of the Rocks -kappelille. Ihan ongelmitta ei tämä retki kuitenkaan lähtenyt käyntiin kuljettajan unohdettua noutaa meidät sovitusta noutopaikasta. Lopulta lähes tunti sovittua myöhemmin kuski lopulta saapui ja saimmekin nauttia vauhdikkaasta privaattikyydistä uudenveroisella pikaveneellä. Vauhdissa ei kuitenkaan paljoa maisemia ehtinyt katsella, jonkinlainen hitaampi paatti olisi varmasti ollut mukavampi retkikulkuneuvo.
Perast on pieni, idyllinen turistikylä Kotorinlahden toisella laidalla. Eipä itse kylässä mitään erityistä ole, muuta kuin kuvauksellinen rantakatu rakennuksineen ja ravintoloineen. Tunnelma kylässä on huomattaman rauhallinen Kotorin vanhaan kaupunkiin verrattuna. Perastin suurin vetonaula on kuvauksellinen Our Lady of the Rocks -kappeli pienellä saarella kylän edustalla. Saari on keinotekoinen ja sille ei mahdu juurikaan muuta kuin pieni kirkko ja museo. Veneet suhaavat edestakaisin satamasta saarelle.
Kohti Kroatiaa ja Dubrovnikia
Kahden Kotorissa vietetyn päivän jälkeen siirryimme bussilla Dubrovnikiin Kroatian puolelle. Bussiliput ostimme hyvissä ajoin etukäteen Flixbussin sivuilta ja hyvä niin, bussi oli täynnä. Bussi lähti matkaan ajallaan, mutta pieneltä säätämiseltä ei tässäkään säästytty. Verkosta ostettu lippu ei sellaisenaan kelvannutkaan kuskille, vaan sisältä bussiasemalta piti vielä käydä hakemassa tulostettu lippu ja maksaa kahden euron vero.
Bussimatka Kotorista Dubrovnikiin kesti noin kolmisen tuntia. Vaikka matka ei kilometreissä ole kuin alle 100, oli alkumatka hyvin kiemuraisen ja kapean tien vuoksi hidasta. Matka-aika riippuu paljon myös siitä kuinka kauan rajalla kuluu aikaa. Sekä Montenegron että Kroatian puolella piti kaikkien nousta ulos bussista passintarkastukseen. Meillä kävi tuuri ja jonoja ei juurikaan ollut, jonka vuoksi bussi oli ajallaan perillä Dubrovnikissa.
Venetsia - viikonloppu kanavien kaupungissa
Olen käynyt Venetsiassa muutaman kerran aiemmin ja aina se vain on yhtä lumoava ja kaunis. Ei ole toista samanlaista kaupunkia. Vaikka Venetsiassa on myös paljon nähtävyyksiä, on siellä mielenkiintoisinta vain vaellella ympäri kapeita kujia (ja eksyä). Venetsiassa on niin paljon kapeita kujia ja kanaalien ylittäviä siltoja, joten kovin pitkään ei tarvitse kävellä huomatakseen olevansa ihan eri suunnassa mihin oli oikeasti menossa. Värikkäät talot ja kanaaleissa lipuvat gondolit tuovat kaupungille aivan oman tunnelmansa mitä ei mistään muualta löydä.
Saavuimme Venetsiaan autolla Ravellosta ja San Marinosta. Venetsia jakautuu ns. kahteen osaan: saarella sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin ja mantereen puolella sijaitsevaan Mestreen. Saaria toki on useita ns. pääsaaren lisäksi, jopa yli 100. Autovuokraamon palautuspiste oli mantereen puolella ihan Mestren juna-aseman vieressä. Junalla pääsee kätevästi mantereelta historialliselle Venetsian saarelle noin 15 minuutissa. Saarella sijaitseva Santa Lucian asema onkin luonnollisesti junan pääteasema ja asemalta pääsee suoraan Venetsian ytimeen kävellen.
Liiku pitkin kanaaleja ja nauti Venetsian kauneudesta
Venetsiassa ei ole ollenkaan autoja poislukien juna-aseman puoleinen pää, johon johtaa pitkä silta. Kaupungissa liikutaan kävellen tai veneellä. Venetsiassa on myös helppo käyttää Vaparettoja eli vesibusseja, jotka toimivat kuten metrosysteemi veden päällä. Vuorokauden lippu maksoi 25 euroa ja sillä sai veneillä niin paljon kuin halusi. Vaparetoilla on useita eri reittejä ja pysäkkejä, ja linjat ovat selkeästi merkitty eri väreillä. Kannattaa ainakin ajaa isoin pääkanaali eli Canal Grande vesibussilla, talot ja Rialton silta kanaalin suunnasta katsottuna näyttävät ihan erilaiselta kuin kadulta.
Olimme Venetsiassa kaksi yötä ja vaikka siellä mielellään olisi pidempäänkin viihtynyt, riittää tuo hyvin kiertämään saaren ja pakolliset nähtävyydet. Venetsia onkin hyvä viikonloppukohde. Varasimme hotellin tarkoituksella hiljaisemmalta alueelta juna-aseman puolelta saarta Luonnonhistoriallisen museon läheisyydestä, jossa hotellian hinnat olivat edullisempia kuin suosituimmilla turistialueilla. Venetsia ei ole mitenkään erityisen iso ja tärkeimmille nähtävyyksille kävelee nopeasti, joten ainakaan itselle ei ollut millään tavalla tärkeää saada majoittua ruuhkaisimmilla (ja kalleimmilla) turistialueilla. Venetsiassa on turisteja todella paljon. Kovin monessa paikassa ei yhtä paljon turisteja näe. Onneksi kaupungista löytää myös rauhallisia alueita, kun suuntaa pois pahimmilta turistialueilta.
Venetsian sydän - Pyhän Markuksen aukio
Pyhän Markuksen aukio on Venetsian sydän. Aukio on näkemisen arvoinen, sitä kutsutaan yhdesksi maailman kauneimmaksi aukioksi, ja sen reunoilla on useampia vierailukohteita: Pyhän Markuksen kirkko, kellotorni ja Dogen palatsi. Kellotorniin pääsee pientä maksua vastaan katselemaan Venetsiaa ylhäältä käsin, mutta kuten odottaa sattaa, moni muukin sinne haluaa.
Vinkki: Jos haluaa nähdä Venetsian ylhäältä päin ilman ruuhkaa, kannattaa suunnata mielummin San Giorgio Maggioren basilikan torniin, jossa ei esimerkiksi meidän vierailumme aikana ollut ketään muita. Torni sijaitsee kivenheiton päässä Pyhän Markuksen aukiolta, mutta sinne päästäkseen pitää matkata vesibussilla yhden pysäkin väli viereiselle saarelle. Vesibusseja menee taajaan ja systeemi on varsin kätevä.
Muranon lasisaari
Kävimme vesibussilla myös Muranon saarella. Tänne pääsee noin 15 minuutissa esimerkiksi linjalla numero 4 Fondamente Noven pysäkiltä. Muranon saari on tunnettu lasinvalmistuksestaan, saaren pääkadulla onkin melkoinen määrä liikkeitä, jotka kaikki myyvät enemmän ja vähemmän samanlaisia lasiesineitä. Muutaman tunnin jaksoimme kävellä ja katsella lasisaarta, mutta huomattavasti mielenkiintoisempaa oli kävellä Venetsian pääsaarella.
Venetsian Marco Polon lentoasema sijaitsee vain noin 20 minuutin päässä ja sinne pääsee helposti esimerkiksi bussilla. Bussit lähtevät Piazzale Romalta ja lipun sai ostettua viereiseltä lehtikioskilta. Kannattaa muistaa, ettei vahingossa hyppää Trevision kentälle menevään bussiin!
San Marino - mikrovaltio keskellä Italiaa
Italian ympäröimä minikokoinen San Marino on Euroopan pienin tasavalta. Se sijaitsee lähellä Riminiä Adrianmeren rannikolla Monte Titano vuorella. Maa ei varsinaisesti ole oikein minkään reitin varrella, joten sinne ei ns. vahingossa eksy. Eikä sinne juuri millään muulla kuin autolla pääsekään. Me yhdistimme käynnin Venetsian kanssa samaan reissuun, Venetsiasta tänne ajaa noin kolmisen tuntia. Tuolla matkalla ei mitään erityistä nähtävää kuitenkaan ole.
Tie San Marinon pääkaupunkiin, joka on myös nimeltään San Marino, on mutkainen, kapea ja nousee jyrkästi vuorelle. Monte Titano ei ole korkea kuin noin 750 metriä, mutta lähistöllä ei juuri muita kukkuloita ole, joten korkeuserot tuntuvat. Päätie vie suoraan valtion rajalta vanhaan kaupunkiin.
Mukulakivikatujen vanha kaupunki
San Marinon vanha kaupunki on autoton ja auto pitää siis pysäköidä muurien ulkopuolelle. Pysäköintialueita ylhäällä on useampia. Etukäteen hieman pelkäsin, että paikkaa autolle saa etsiä pitkään, mutta saimmekin auton pysäköityä ihan vanhan kaupungin portin viereiselle pienelle parkkialueelle (P2). Tosin meillä kävi tuuri, saimme alueen viimeisen paikan. Ylös vanhaan kaupunkiin pääsee myös kaapelihissillä, jos haluaa jättää auton huomattavasti alemmalle parkkipaikalle. Tämäkään vaihtoehto ei kovin huonolta vaikuta, koska kaapelihissi nousee suoraan vanhan kaupungin paraatipaikalle.
Heti vanhan kaupungin portin sisäpuolella oli turisti-info, josta nappasinne mukaan paperisen kartan, johon virkailija piirsi meille valmiiksi kävelyreitin tärkeimpien nähtävyyksien läpi. Vanha kaupunki oli kokonaisuudessaan melko jyrkässä rinteessä ja kadut kapeita sekä mutkaisia. Tasaista paikkaa ei kaupungista juurikaan taida löytyä lukuunottamassa muutamaa aukiota. Välillä jopa yllättävänkin jyrkkiä kujia ja nousua oli aina ylös torneille asti. Erilaisia muistomerkkejä, kirkkoja ja matkamuistokauppoja löytyi runsaasti. Kujilla olikin kyllä aikamoinen turistihulina. Ravintolaakaan ei ole hankala löytää. Joka suuntaan kupungista oli myös mahtavat maisemat laaksoon.
San Marinon linnoituksen kuuluisat tornit
Vanhan kaupungin lisäksi San Marinon päänähtävyys on vuoren päällä sijaitseva linnoitus, jossa on kolme tornia: Guaita, Cesta ja Montale. Tornien välissä kulkee viehättävä kivetty polku, jota kutsutaan Noitien poluksi. Torneilta on hienot näkymät alas laaksoon ja jopa Riminille asti hyvällä säällä. Kahteen ensimmäiseen torniin pääsi myös sisään, toisessa oli museo.
Kaiken kaikkiaan San Marino oli mukava päiväkohde, vaikkei siellä loppupeleissä kovin montaa tuntia saanut kulumaan ihan vain kiertäessään vanhan kaupungin läpi. Pääsimmekin hyvissä ajoin lähtemään kohti Ravennaa, jossa yövyimme seuraavan yön. Ravenna valikoitui pysähdyspaikaksi lähinnä vain sijaintinsa vuoksi, mutta kaupunki paljastuikin mielenkiintoiseksi kohteeksi, jossa olisi ollut paljonkin nähtävää. Ravennasta siirryimme Venetsiaan.
Pohjois-Espanjan roadtrip
Pohjois-Espanja yllättää monipuolisuudellaan ja erottuu selvästi eteläisemmän Espanjan tunnelmasta. Ensinnäkin ilmasto on täällä viileämpää ja usein myös sateista, luonto on vihreää, on vuoria ja kukkuloita, sekä jotenkin myös koko alue on tyylikkäämpää ja siistimpää. Ilmasto on heinäkuussa hyvinkin mukava, toisin kuin etelän paahtava helle. Miinuksena silloin tällöin tuleva sadekuuro, mutta onneksi vain kuuro. Pohjois-Espanjassa toki kulttuuri myös eroaa etelästä sekä kieli. Yllätykseksi englanti ei ollut kovin yleisesti hallussa paikallisilla.
Segovia ja historiallinen akvedukti
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme matkalla Madridista pohjoiseen oli Segovia. Pysähdyimme tänne lounaalle ja kaupungissa olisi kulunut aikaa pidempäänkin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ohikulkijalle tai päiväretkikohteeksi Madridista (vain reilun tunnin päässä). Mukavan pieni kaupunki, johon helppo tutustua jalan.
Kaupunki on tunnettu historiallisesta keskustastaan, erityisesti vuosituhansia vanhasta roomalaisesta akveduktista. Akvedukti on iso ja sen ali pääsee kävelemään. Oli myös yllättävää miten hyvässä kunnossa akvedukti oli. Plaza del Azoguejo -aukiolta pääsee portaita näköalatasanteelle, josta akveduktia pääsee ihailemaan myös korkeammalta eri perspektiivistä. Näköalapaikalta voi jatkaa matkaa vanhaan kaupunkiin ja aina Alcázar de Segovia -linnalle asti, joka sijaitsee kaupungin yläpuolelle kukkulan korkeimmalla kohdalla ja on myös näkemisen arvoinen. Vanhassa kaupungissa tosin pysäköinti oli hyvin haasteellista, pyörimme siellä auton kanssa jonkin aikaa ja lopulta näimme linnan vain kauempaa, kun meidän piti jo jatkaa matkaa pohjoiseen.
Santander ja Castro Urdiales
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Santanderin rantakapunkiin, Cantabrian alueen pääkaupunkiin. Matkalla kaupunkiin poikkesimme ensin Laberinto De Villapresente -puistossa, joka sijaitsi Villapresenten kaupungissa noin puolen tunnin ajon päässä Santanderista länteen. Täällä oli upean täydellinen, vihreä iso pensaslabyrintti. Kilpailimme kuka löytää ensimmäisenä tiensä ulos. Oli kivaa, suosittelen!
Santander on moderni satamakaupunki, joka on tunnettu hienoista rannoistaan. Meren voi täällä aistia helposti. Kaupungin uloimmassa niemenkärjessä on kaunis iso puistoalue La Magdalena. Puisto on suosittu paikallisten ulkoilualue ja sieltä löytyy mm. uimaranta, leikkipuisto ja tennis-kenttiä. Puistossa on myös pieni merieläinpuisto, jonka altaiden hylkeitä voi katsella vapaasti ilman pääsymaksua. Puiston kärjessä sijaitsee myös Palacio Real de La Magdalena -palatsi, joka toimi aiemmin Espanjan kuningasperheen kesäasuntona.
Yöksi siirryimme pienempään rantakaupunkiin nimeltä Castro Urdiales, jossa oli kiva satama ja mukava keskusta kävellä ja käydä syömässä. Kaupunki on suosittu merenrantakohde ja täällä on esimerkiksi monella espanjalaisella kakkosasunto.
San Juan de Gaztelugatxe
San Juan de Gaztelugatxe on jyrkkärinteinen luoto Bilbaosta koilliseen. Kapea mutkitteleva kivisilta vie mantereelta luodolle ja luodon päällä on pieni kirkko. Kirkolle johtaa 241 kivistä porrasta. Tämä suosittu nähtävyys on tullut tutuksi Game of Thrones -sarjan Lohikäärmekivenä.
Gaztelugatxe ei maksa mitään, mutta suuren suosion vuoksi tänne pitää kuitenkin etukäteen varata lippu. Lippuja voi varata suoraan verkosta, mutta kannattaa huomioida, että kohde on todella suosittu ja liput pitää varata varsinkin kesäaikaan etukäteen. Olimme suunnitelleet tänne tuloa jo päivää aiemmin, mutta jo muutamaa kuukautta aiemmin varatessani lippuja päivä oli loppuunvarattu. Saimme kuitenkin onneksi liput seuraavalle päivälle. Kohde ei ole Bilbaosta kuin noin 30 kilometrin päässä, mutta tie on melko kapea ja mutkainen. Paikan vierailukeskukselta kohteelle ei varsinaisesti näe, joten ilman lippua ei kannata paikan päälle ajella.
Perillä kohteessa on hyvä parkkialue ja vierailukeskus, jossa on mm. ravintola. Keskukselta luodolle on matkaa noin reilun kilometrin verran alamäkeen, jonka jälkeen luodolle pitää nousta vielä portaat. Takaisin tietenkin nousu ylämäkeen. Nousu on melko jyrkkä, joten se kyllä käy kuntoilusta. Kävelytie luodolle on kuitenkin hyväkuntoista ja päällystetty. Kannattaa varata vettä mukaan. Tämä oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Baskimaalle Bilbaoon
Yöksi suuntasimme Bilbaoon. Baskimaan suurin kaupunki Bilbao tunnetaan parhaiten Guggenheim-museosta ja erinomaisesta keittiöstään. Täällä herkutellaan erityisesti pienillä tapas-tyylisillä Pintxos-suupaloilla. Vierailupäivällemme kuitenkin osui Tour de France -tapahtuma, jonka vuoksi osa kaduista oli suljettu, tapahtumapaikkoja oli siellä täällä ja kuten olettaa sattaa, kaupungissa oli hyvin paljon ihmisiä. Tämä varmaan osaltaan vaikutti siihen, että kaikki ravintolat ja vanhan kaupungin eli Casco Viejon Pintxos-tiskit olivat niin täynnä ihmisiä, ettemme vain yksinkertaisesti löytäneet vapaata tilaa mistään. Ensimmäistä kertaa Bilbaossa, tässä Euroopaan kulinaristisessa keskuksessa, me kävimme syömässä lopulta Taco Bellissa. Seuraavalla kerralla muistan varata pöydän etukäteen.
Matkalla kaupungin keskustaan pysähdyimme erikoisella Vizcayan-sillalla. Silta ei ole millään tavoin tavallinen silta, vaan siinä kulkee köysien varassa ns. lautta ilmassa, jolla kävelijät ja myös autot pääsevät ylittämään Nervión-joen. Tämä oli mielenkiintoinen, en ole koskaan ennen nähnyt moista. Silta sijaitsee noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, lähellä mistä joki laskee mereen, yhidstäen Areetan ja Portugaleten kaupunginosat.
Bilbaon kaupungin läpi virtaa Nervión-joki. Joen rantaa molemmin puolin kulkevat isot leveät kävelytiet, joita on kiva rauhassa kävellä ja katsella ympärilleen. Siltoja on monia ja hyvin erilaisia: vanhoja ja uusia. Myös Guggenheim-museo sijaitsee joen rannassa. Läheiseltä sillalta saakin hyvät valokuvat rakennuksesta.
Osa Guggenheimin teoksista on museon ulkopuolella, kuten iso hämähäkki "Maman" ja museon pääsisäänkäynnin edustan jättimäinen koiranpentu "Puppy", joka on tehty pelkistä kukista. Kannattaa vierailla myös museossa sisällä, liput pystyi ostamaan kätevästi verkosta. Museon takana joen puolella tiettyinä kellonaikoina on nähtävissä ns. sumu-teos, joka kestää kahdeksan minuuttia kerrallaan. Emme tienneet tästä etukäteen, osuimme paikalle vahingossa sopivaan aikaan ja se kannatti. Teos muokkasi rakennuksen ulkoasua vieläkin hienommaksi.
Zarautz ja San Sebastian
Seuraavaksi suuntasimme automme kohti San Sebastiania, mutta jäimme pariksi yöksi Zarautzin kaupunkiin, josta teimme päiväretken Ranskan puolelle Biarritziin ja San Sebastianiin. Zarautz osoittautui kivaksi leppoisaksi pikkukaupungiksi, jossa oli todella iso ja kiva ranta. Meillä oli asunto vuokrattuna ihan läheltä rantaa. Rannalla oli voimakas nousu- ja laskuvesi, ja iltapäivällä rantaa pystyi kävelemään todella pitkälle merelle. Rannalla oli kävelykatu, jossa oli ravintoloita ja kahviloita. Kaupunki näytti myös olevan surffareiden suosiossa. Zarautz vaikutti kaupungilta, johon voisi tulla joskus toiste pidemmäksikin aikaa ihan vain oleilemaan.
San Sebastianin kaupunki on muotoutunut kolmen kukkulan, Monte Igueldon, Monte Urgullin ja Monte Ulían ympärille. Monte Igueldonille pääsee nousemaan 100 vuotta vanhalla natisevalla funikulaarilla ja täältä avutuvat henkeäsalpaavan kauniit näkymät San Sebastianin lahdelle. Ylhäällä kukkulalla on pieni huvipuisto, jossa on muutamia laitteita pienemmille lapsille. San Sebastianin keskustaan emme tällä reissulla ehtineet, ihailimme näkymiä vain kukkulalta. Biarrizzissa taas satoi aivan kaatamalla ja kaupunki nähtävyyksineen jäi hieman sateen varjoon keskittyessämme etsimään viihtyisää lounaspaikaa.
Pamplona pari päivää ennen härkäjuoksua
Seuraavaksi oli aika jättää Baskimaa taakse ja siirtyä Pamplonaan. Pamplona on Espanjan Navarran alueen pääkaupunki. Kaupunki on tunnettu vuosittain järjestettävästä San Fermínin -festivaalista ja siellä tapahtuvasta härkäjuoksusta. Osuimme kaupunkiin juuri muutamaa päivää ennen festivaalia ja aidat vanhan kapungin kapeilla kujilla aina kohti härkäareenaa olivat jo paikoillaan. Härkäjuoksun reitti on noin 850 metriä pitkä ja reitin varrella ei jää epäselväksi mistä kaupunki on tunnettu. Sen verran on matkamuistomyymälää ja aiheellä nimettyä ravintolaa.
Pamplonan vanhakaupunki on viehättävä ja sen sydämessä on Plaza del Castillo -aukio. Aukio on täynnä kahviloita ja ravintoloita, ja se onkin loistava paikka pysähtyä aterioimaan tai kahville. Suurta osaa Pamplonan vanhasta kaupungista ympäröivät linnoituksen muurit, jotka ovat yhdet parhaiten säilyneistä koko Euroopassa.
Bardenas Reales ja Tudela
Bardenas Reales on iso puoliaavikkoa oleva luonnonpuisto Navarran maakunnan kaakkoisosassa. Puistoa on kutsuttu Euroopan Grand Canyoniksi, mutta ei se nyt oikeasti ihan verrattavissa kuitenkaan ole. Päätimme ajella pienen kierroksen täällä ajaesaamme ohi kohti Andorraa.
Pääsisäänkäynnille pääsee Arguedas-nimisen kaupungin laitamilta ja muutaman kilometrin päässä on puiston vierailukeskus, jossa kannattaa poiketa. Keskukselta saimme kartan alueesta, suositellun reitin mitä ajaa ja mihin suuntaan kiertää reitti. Ajoimme autolla noin 15 kilometrin reitin maastossa, tie oli ihan hyvässä kunnossa, vaikka hiekkatie olikin. Reitin varrella ei nyt ihan hirvesti ollut mitään erityistä nähtävää, muutamia erikoisia luonnonmuodostelmia. Isoin ja hienoin muodostelma löytyi vasta reitin loppuvaiheilta. No, tulipahan käytyä.
Illaksi ja yöksi jäimme Tudelaan, sympaattiseen pikkukaupunkiin Navarran alueen eteläosaan. Tämä historiallinen kaupunki on yksi tärkeimmistä islamilaista alkuperää olevista kaupungeista Espanjassa. Vanhan kaupungin korttelit olivat täynnä pieniä kujia, joissa jopa eksyimme muutaman kerran. Kaupungin kaunis aukio Plaza de los Fueros oli mukava paikka nauttia illallista.
Andorra - pikkuvaltio Pyreneillä
Seuraavan päivän etappimme olikin tämän reissun pisimpiä lähes 400 kilometriä. Matkalla pysähdyimme Zaragozassa Puerto Venecian ostoskeskuksessa, joka mainostaa olevansa yksi Euroopan suurimmista. Muuten ajoimmekin lähes koko päivän. Pyreneiden vuoristo alkaa jo Espanjan puolella ja ajomaisemat muuttuvat pikkuhiljaa aina jylhemmiksi ja jylhemmiksi. Tie on mutkaista, mutta silti hyväkuntoista ja useassa kohtaa oikaistaan tunnelin läpi.
Andorrasta löydät erillisen postauksen: Andorra - pikkuvaltio Pyreneillä
Kohti Barcelonaa
Kahden Andorrassa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Barcelonaa ja reissun viimeistä kohdetta. Olimme olleet Barcelonassa vuotta aiemmin tutustuen tärkeimpiin nähtävyyksiin, joten sen vuoksi nyt pysähdys jäi lyhyemmäksi. Kävimme pikavisiitillä syömässä Sagrada Familian nurkilla ja vierailimme Camp Noulla. Harmillisesti stadion olikin remontissa, joten pääsimme tutustumaan vain sen museoon.
Andorra - pikkuvaltio Pyreneillä
Andorra on pieni vuoristoinen maa Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa. Andorra onkin Euroopan vuoristoisin maa, eikä siellä juurikaan ole tasamaata. Siellä ei myöskään ole lentokenttää tai rautatieverkostoa, joten päästäkseen maahan pitää sinne ajella autolla joko Espanjan tai Ranskan kautta. Euroopassa ei usein juurikaan huomaa rajanylityksiä, mutta Andorrassa on raja-asema henkilökuntineen pysäyttämässä tulijoita.
Saavuimme ja poistuimme Andorrasta Espanjan puolelta. Andorrassa vierailu oli yksi etappimme Pohjois-Espanjan automatkallamme, josta voit lukea lisää täältä: Pohjois-Espanjan Roadtrip
Andorrassa liikutaan y-kirjaimen muotoista laaksoa pitkin, josta noustaan pienempiä teitä eri puolille vuoristoa. Laaksot ovat kapeita ja jyrkkärinteisiä. Pyreneiden vuoristo alkaa jo Espanjan puolella ja ajomaisemat muuttuvat pikkuhiljaa aina jylhemmiksi ja jylhemmiksi. Tie on mutkaista, mutta silti hyväkuntoista ja useassa kohtaa oikaistaan tunnelin läpi.
Andorrassa voi tehdä ostoksia verovapaasti, joten heti rajan jälkeen löytyykin useita Duty Free -kauppoja. Hyvin paljon on tarjolla hajuvettä, elektroniikkaa sekä tietenkin tupakkaa ja alkoholia. Eivät nämä tuotteet kuitenkaan mitenkään erityisen halvoilta vaikuttaneet, muutenkin Andorrasta jäi pikemminkin kuva kohtalaisen kalliina kuin halpana maana.
Naturland-aktiviteettipuisto
Yövyimme Andorrassa kaksi yötä Sant Julià de Lòria -nimisessä kylässä maan eteläosassa lähellä Naturland-aktiviteettipuistoa. Naturland sijaitsee korkealla vuoristossa, sillä on kaksi eri aktivitettipistettä, toinen Cota 1600 alempana ja toinen Cota 2000 ylempänä. Täällä oli tarkoitus käydä ajamassa Euroopan pisin kelkkarata, mutta sään tai huoltotoimien vuoksi rata olikin harmillisesti suljettu. Syy jäi hieman epäselväksi, koska lipunmyynnissä kerrottiin radan aukeavan heti kun sää paranee. Mutta toinen puiston työntekijä kuitenkin kertoi radan olleen kiinni huoltotöiden vuoksi jo pari päivää. Puistossa oli myös kaikenlaista muuta aktiviteettiä tarjolla aina metsäköysiradasta ratsastukseen.
Pääkaupunki Andorra La Vella
Pääkaupunki Andorra La Vella on maan suurin kaupunki ja yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista. Silti kaupungissa oli yllättävän pitkä ja monipuolinen ostoskatu kaikkine suurimpine kansainvälisine ketjuliikkeineen. Kaupunki näyttää suurimmalta osin modernilta, mutta löytyy sieltä myös pieni vanha kaupunki kivirakennuksineen, jossa on mm. kirkko ja vanha parlamentti talo. Kaupungin keskusaukiolla turisti-infon vieressä sijaitsee upea Salvadro Dalin pronssinen veistos “Nobility of Time". Samalla voi ihailla pääkaupungin läpi virtaavaa La Valira -jokea ja erityisesti sen yli kulkevaa Pariisin siltaa. Ihan kauheasti ei kaupungista mitään erityistä nähtävää löydy, eikä tänne kannata kovin montaa päivää uhrata.
Key West ja 42 sillan maisematie
Key West on Floridan eteläisin kärki, jossa sijaitsee samalla myös koko USA:n mantereen eteläisin piste. Key Westiin voi tehdä päiväretken Miamista. Matkaa kertyy on noin 250 kilometriä ja aikaa matkaan kuluu noin nelisen tuntia suuntaansa, riippuen ruuhkasta. Jotta päiväreissu on mahdollinen, on matkaan lähdettävä jo kukonlaulun aikaan ja silti takaisin joutuu ajelemaan loppumatkan pimeässä.
Suurin osa matkasta ajetaan Overseas Highwayta, joka nimensä mukaisesti kulkee pitkälti meren päällä. Matkalla Key Largosta Key Westiin on 42 siltaa ja tie on ns. saariketju, jota sillat yhdistävät. Tie on yksikaistainen ja kulkee useiden pikkukaupunkien läpi, jonka vuoksi matkalla on paljon nopeusrajoituksia. Miamista Key Largoon maisemat ovat melko tavanomaiset, mutta tästä eteenpäin turkoosinsininen Floridan lahti seuraa molemmin puolin tietä.
Makea ja raikas Key Lime Pie
Key West on kuuluisa Key Lime Pie -limettipiirakasta. Pysähdyimme menomatkalla Tavernierin kaupungissa suositulla Blond Giraffen Key Lime Pie Factorylla syömässä ällömakeat piirakanpalat. Kahvilassa oli kakkuja tuunattuina vähän eri mauilla ja päällisillä, esimerkiksi suklaakuorrutteista lime-piirakkalla. Harmillisesti ne tarjoiltiin kuitenkin amerikkalaiseen tapaan muovirasioista, joka hieman pilasi tunnelman. Kahvilalla oli kuitenkin mukava puutarha-alue, jossa oli myös jonkinlainen "rakkauslukkojen" taideteos.
Kuuluisa Seven Mile Bridge
Ajomatkan komein silta on reilut kymmenen kilometriä pitkä ikoninen Seven Mile Bridge, joka yhidstää Knights Key ja Little Duck Key -saaret toisiinsa. Itse asiassa siltoja on kaksi: uudempi silta autoille ja vanhempi silta kävelijöille, pyöräilijöille ja kalastajille. Tosin vanhasta sillasta on poistettu pätkiä, eikä sitä pitkin pääse enää saarelta toiselle.
Pastellinsävyinen ja rento Key West
Key Westissä tunnelma on rento ja rauhallinen, melkeinpä täällä ollaan jo Karibialla, Kuuban ollessa vain 150 kilometrin päässä. Värikkäät pastellinsävyiset puutalot koristelluin parvekkein reunustavat katuja. Kaupunki on sen verran kompakti, että siellä voi kulkea jalan. Key Westin kaduilla voi törmätä myös kukkoihin, jotka tallustelevat kaupungissa vapaana.
Maantereen eteläisin kohta Southernmost Point -maamerkki on merkattu värikkäällä betonipoijulla, jossa ihmiset jonottavat ottaakseen kuvia. Jono oli ainakin 100 metriä pitkä, joten jätimme jonottamisen väliin ja nappasimme pikaiset kuvat pelkästä maamerkistä.
Key Westin pääkatu on Duval Street, jonka varrella vuorottelevat baarit, ravintolat, galleriat ja matkamuistoputiikit. Yöelämä täällä on ilmeisesti vilkasta, siltä se ainakin vaikutti jopa päiväsaikaan katseltuna, vaikka emme kaupungissa yöpyneetkään. Ei kuitenkaan olisi ollut hassumpi idea jäädä myös yöksi.
Karibian risteily - Top5 vinkit risteilyä suunnittevalle
Ensimmäinen Karibian risteily herättää usein paljon kysymyksiä: mitä kannattaa tietää etukäteen, miten valmistautua ja mitä kaikkea odottaa merimatkalta? Risteily on upea tapa yhdistää rentoutuminen, seikkailu ja useiden kohteiden kokeminen yhdellä matkalla, mutta erityisesti ensikertalaiselle moni asia voi tuntua aluksi epäselvältä. Tästä artikkelista löytyy viisi keskeistä vinkkiä, jotka auttavat suunnittelussa ja tekevät ensimmäisestä risteilykokemuksesta nautittavamman.
1. Keinuvatko isot risteilijät?
Ennen risteilyä saattaa mietityttää, ehkä jopa hieman pelottaa, miten paljon laiva mahdollisesti keinuu ja tuleeko keinumisesta huono olo. Eri lähteissä yleensä kerrotaan laivojen olevan niin isoja, ettei keinunta juuri edes tunnu. Ehkä heille on sattunut vain erityisen hyvä risteilysää, mutta tässä tiedoksi: kyllä ne isotkin laivat keinuvat! Meille osui viikon risteilyllä pariksi päiväksi kunnon tuulinen sää ja laiva keinui ihan mukavasti. Huono olo ei tullut, mutta keinuminen aiheutti lähinnä ahdistusta. Valoisaan aikaan keinunta ei ollut niinkään ongelma, mutta enemmänkin pimeällä.
Vaikka sää oli tuulinen, oli onni se, että sää oli silti aurinkoinen ja kirkas, ainoastaan merenkäynti oli voimakasta. Laivalla kuitenkin kaikki toimi melko normaalisti. Jossain kohtaa uima-altaat suljettiin, mutta muutoin kaikki oli suurin piirtein auki normaaliin tapaan. Eniten harmitti se, että yksi satamapäivä Meksikossa peruttiin kokonaan, koska laiva ei päässyt satamaan sään vuoksi.
Risteily on todella hieno kokemus ja yksi parhaimpia perhelomia mitä voi kokea. Vaikka laivan keinuminen pelottaisikin, ei sen vuoksi kannata jättää risteilyä väliin.
2. Juomapaketit
Karibian risteilyn hintaan kuuluvat perusjuomat: vesi, mehu, kahvi ja tee. Näillä pärjää vallan mainiosti. Juomapakettien tarpeellisuus voi herättää etukäteen kysymyksiä, erityisesti veden osalta: miksi jotkut paketit sisältävät pullovettä ja onko laivan oma vesi kenties huonon makuista? Huoli on kuitenkin turha, laivalla tarjottu ilmainen vesi on hyvän makuista ja täysin juomakelpoista. Vettä on tarjolla joka puolella laivaa kaikkina kellonaikoina. Ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa on vesiautomaatteja sekä isoja mukeja, joilla pystyy kuljettamaan vettä helposti esimerkiksi hyttiin yötä varten.
Alkoholijuomia ja limuja saa myös ostaa yksittäin, eikä hinta ole mitenkään erityisen kallis. Juomapakettien hinnat taas ovat uskomattoman hintavia, joten jollei ihan todella paljon juo näitä "erikoisjuomia" päivässä, niin ei ole tarve sijoittaa kyseisiin paketteihin.
3. Pukeutuminen risteilyllä
Etukäteen saattaa mietityttää miten laivalla tulisi pukeutua. Moni ei välttämättä halua raahata mukaan mitään ns. parempia vaatteita ja toisaalta etukäteen ei ole tiedossa millaisilla vaatteilla laivalla on suositeltavaa liikkua. Laivalla kuitenkin selviää aivan loistavasti ilman mitään juhla-asua. Toisilla varustamoilla saattaa olla tiukempi pukukoodi, mutta Royal Caribbeanilla ei ainakaan pukukoodi ole yhtään tiukka. Pukeutumista näkee äärilaidasta toiseen.
Suositus laivalla on, että iltaisin pukeuduttaisiin hieman siistimmin, mutta toisille tämä tarkoittaa viimeisen päälle iltapukuja sekä smokkeja, ja toisille ihan vain pitkiä housuja ja T-paitaa. Viikon risteilyllä on kahtena iltana ns. paremman pukeutumisen illallinen, mutta tämäkään ei koske buffet-ravintolaa, vaan ns. pääravintolaa. Erillinen buffet-ravintola on avoinna lähes aina, sinne saa mennä syömään oman aikataulun mukaan ja pukeutua miten haluaa.
Jos kuitenkin haluaa pukeutua viimeisen päälle, risteilyllä on siihen loistava tilaisuus. Laivalla on useita valokuvaajia ja valokuvauspisteitä, joissa saa otattaa kuvia seurueestaan parhaimmat päällä.
4. Nettiyhteys ja wifi
Laivalla ei toimi mobiilidata, eikä puhelimella voi edes soittaa. Varustamo tarjoaa wifi-yhteyttä, mutta hinta saattaa olla melko suolainen. Jos risteilyyn on hyvin aikaa, tulee usein sitä ennen tarjouksia varsinkin wifi-paketteihin. Nettiyhteys osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kotiin oli mahdollisuus saada tarvittaessa yhteys ja lisäksi oli mukava ihan vain googlata vielä viime hetken säätietoja ja satamien tarjontaa.
Wifi toimi laivalla todella hyvin, joka puolella laivaa, eikä mitään ongelmia sen käytössä ollut. Verkkopaketti on kuitenkin laitekohtainen, joten sitä ei voi vaihdella useamman henkilön kesken. Wifi toimi myös Royal Caribbeanin omalla CocoCay-saarella Bahamalla, jossa risteilyt usein pysähtyvät päiväksi.
5. Retket satamissa
Ennen risteilyä on hyvä pohtia, miten satamapäivistä saa parhaiten irti – etenkin jos pelkkä rantalöhöily ei houkuttele. Joka kohteessa olisi kiinnostavaa nähdä jotain paikallista. Varustamo mainostaa jo hyvissä ajoin etukäteen omia retkiään ja tietenkin melko suolaiseen hintaan. Varustamon omissa retkissä on takuu, että laiva odottaa mahdollisessa myöhästymistilanteessa matkustajia. Jos tekee omajärjsteisen retken ja jostain syystä paluu viivästyy, laiva ei odota.
Kaikissa satamissa on kuitenkin paljon erilaisia paikallisia matkanjärjestäjiä, jotka tekevät jos minkälaista retkeä. Retkiä voi napata suoraan satamasta tai varata etukäteen. Paikalliset oppaat retkillä olivat hyvin tietoisia laivan lähtöajasta ja laivalle saavuttiin takaisin hyvissä ajoin ennen lähtöä. Toki jos suunnittelee retkeä jonnekin kauemmas, jossa aikataulu on tiukka, saattaisi silloin olla parasta ottaa varustamon "vakuutettu" retki.
Yhteenveto:
- Laivan keinuminen voi tuntua ja ahdistaa, mutta pahinta se on yöllä. Älä nuku päiväunia, niin touhukkaan päivän jälkeen nukut sikeästi yön ja aamulla ei ehkä enää keinu!
- Perusjuomilla pärjää hyvin, eikä juomapaketteja tarvitse. Juomia saa ostettua yksittäin!
- Pukeutuminen laivalla on rentoa, eikä juhla-asuja yleensä tarvita, jos niitä ei halua käyttää.
- Seuraa varustamon tarjouksia ja hanki wifi-yhteys etukäteen edullisemmin!
- Satamapäivien retkiä voi varata edullisemmin paikallisilta toimijoilta. Paikalliset retket toimivat hyvin.
Näillä vinkeillä ensimmäinen Karibian risteily sujuu rennosti – valmiina meriseikkailuun!
Miami Florida - Mitä nähdä ja tehdä?
Näkemistä ja tekemistä Miamissa ja sen lähialueilla riittää pidemmäksikin aikaa. Miami on värikäs ja monipuolinen kaupunki, jossa yhdistyy rantaloman rentous ja kaupunkiloman syke ainutlaatuisella tavalla. Miamissa välimatkat ovat pitkiä ja vuokra-auto on ihan ehdoton. Autolla liikkuminen mahdollistaa myös päiväretket kaupungin ulkopuolelle esimerkiksi Evergladesin kansallispuistoon tai upeaan Key Westiin.
Miami Beach ja ranta-elämä
Monelle Miami Beach ja etenkin sen eteläosa South Beach on se mielikuvien Miami. South Beach on varmasti yksi maailman tunnetuimmista rannoista. Leveä ja loputtoman tuntuinen hiekkaranta värikkäillä rantavahtien kopeilla ja Ocean Driven Art Deco-tyyliset rakennukset neon-valoineen ovat Miami Beachin tunnusmerkkejä. Jos rantaelämä ei kiinnosta, kulkee rannan tuntumassa palmujen alla Miami Beach Boardwalk, jossa voi kävellä tai vaikka pyöräillä ja katsella rannan menoa.
Miamin metropoli on iso alue ja paljon muutakin kuin pelkkä Miami Beach. Rantojakin löytyy pohjoisemmasta vaikka kuinka paljon. Yksi mainio vaihtoehto päiväretkikohteeksi on Lauderdale by The Sea. Tämä pieni ja viehättävä rantakaupunki sijaitsee Fort Lauderdalesta hieman pohjoiseen. Parkkipaikka löytyy helposti rannan lähistöltä, ravintoloita on useampia ja myös pukukopit ja vessat helposti käytettävissä.
Everglades - alligaattoreita ja suokiitureita
Evergladesin kansallispuisto on yksi USA:n suurimpia kansallispuistoja. Tämä suuri suoalue alkaa nopeasti Miamin metripolialueen ulkopuolella. Puisto on laaja ja siihen voi tutustua kolmen virallisen sisäänkäynnin kautta, joista Shark Valley Visitor Center sijaitsee lähimpänä Miamia. Jos kiinnostuksen kohteena on lähinnä ajelu suokiiturilla, riittää että lähtee Miamista tietä 41 länteen ja ajeluita tarjoavia yrityksiä löytyy useita tien varrelta. Yksi suosituimmista on Everglades Safari Park, jossa lippuun kuuluu noin 40 minuutin suoajelun lisäksi alligaattorishow sekä pieni luontopolku.
Suokiituri kulkee yllättävän kovaa ja pitää aikamoista melua. Järjestäjän puolesta saa halutessaan korvatulpat. Muutamia alligaattoreita kuski sai bongattua kierroksen aikana, tosin olihan näitä näkynyt jo matkalla Highwayn varrella makoilemassa. Joitain erikoisia lintuja suolla pääsee myös bongaamaan.
Miami shoppailu: ouletit ja ostoskeskukset
Miamin yksi parhaista puolista on sen outletit ja ostoskeskukset, joissa saa uusittua vaatekaappinsa sisällön mukavan edulliseen hintaan. Yksi alueen isoimmista ostoskeskuksista, melkoinen shoppaajan paratiisi Sawgrass Mills, sijaitsee pohjoiseen Miamista. Sawgrass Millsin vieressä sijaitsee myös Florida Panthersin kotiareena, jos NHL-ottelu kiinnostaa tai sattuu osumaan ajankohtaan.
Toinen suositeltava, iso ostoskeskus sekin, on Dolphin Mall. Tämä sijaitsee lähempänä Miamia, lentokentän länsipuolella. Erityisesti täällä on useampia outlet-kauppoja, joissa järkyttävän iso liiketila on täynnä yksittäiskappaleita merkkivaatteita hyvinkin edulliseen hintaan. Mallit vaihtelevat koottain ja tarjontaa on niin paljon, että yhden kaupan läpikäymiseen olisi mennyt useampi tunti. Tutustumisen arvoisia ovat myös hieman pienempi Pembroke Lakes Mall -ostoskeskus sekä Miami International Mall -ostari, jotka nekin ihan kelpuutettavia paikkoja shoppailla ja suomalaisen mittapuun mukaan kuitenkin isoja.
Key West ja 42 sillan maisematie
Key West on Floridan eteläisin kärki, jossa sijaitsee samalla myös koko USA:n mantereen eteläisin piste. Suurin osa matkasta ajetaan Overseas Highwayta, joka nimensä mukaisesti kulkee pitkälti meren päällä. Matkalla Key Largosta Key Westiin on 42 siltaa ja tie on ns. saariketju, jota sillat yhdistävät. Key Largoon asti maisemat ovatkin melko tavanomaiset, mutta tästä eteenpäin turkoosinsininen meri seuraa molemmin puolin tietä. Key Westiin on mahdollista tehdä päiväretki Miamista, mutta se vaatii aikaisen lähdön ja varautumista myöhäiseen paluuseen. Vaikka päivä on pitkä ja suurin osa ajasta kuluu autossa, reitti ja määränpää palkitsevat vaivan.
Lue Key Westistä lisää: Key West ja 42 sillan maisematie
Kennedy Space Center - portti avaruuteen
Kennedy Space Center sijaitsee Cape Canaveralissa ja Miamista tänne matkaa tulee reilut 300 kilometriä suuntaansa. Tie on monikaistaista moottoritietä, joten matka etenee nopeasti. Paikka on hyvin mielenkiintoinen ja täynnä nähtävää. Erityisesti mahdollisuus nähdä oikea raketti nousemassa avaruuteen tekee Kennedy Space Centerin vierailusta ainutlaatuisen. Laukaisujen ajankohdat julkaistaan keskuksen verkkosivuilla, joten matkasuunnitelman voi ajoittaa niin, että tämä harvinainen hetki osuu juuri omalle vierailulle.
Kennedy Space Center on laaja alue, joka jakautuu kahteen osaan. Kennedy Space Center Visitor Complex on puiston pääalue, jossa sijaitsee myös sisäänkäynti. Apollo/Saturn V Center sijaitsee noin 20 minuutin bussilkuljetuksen päässä pääalueelta. Bussikuljetus sisältyy lipun hintaan ja sille on oma "bussiasema" alueella, jonka löytää helposti. Bussissa on opastus ja se kiertelee esimerkiksi NASAn laukaisualuetta.
Pääalueella yksi mielenkiintoisimmista kohteista on Space Shuttle Atlantis -näyttely. Pääalue keskittyy enemmän NASAn historiasta kertomiseen ja yleiskuvaan, Apollo/Saturn V -alue taas on omistettu erityisesti Apollo-ohjelmalle ja Yhdysvaltain ensimmäisille kuukävelyille. Täällä voi koskettaa aitoa kuukiveä!
Kennedy Space Centerillä on useita katsomoalueita, joista voi seurata rakettien laukaisuja. Suosituin lienee Apollo/Saturn V -keskuksella, jonka ulkopuolella on katsomo istumapaikoilla. Ihan läheltä näitä raketteja ei laukaista, mutta katsomosta on suora näkymä lahden yli laukaisupaikalle. Vierailupäivänämme matkaan lähti Space X Falcon 9 onnistuneesti ja ajallaan. Aika upea ja ainutlaatuinen kokemus lähtölaskentoineen ja selostuksineen!
Päivä avaruuskeskuksella vierähtää hyvin nopeasti. Kannattaa olla paikalla heti aamusta keskuksen avautuessa, muuten päivän aikan ei ehdi katsoa koko aluetta läpi. Pääsyliput kannattaa myös ostaa etukäteen verkosta Kennedy Space Centerin omilta sivuilta, josta näkee myös mahdolliset rakettien laukausupäivät.