Gardajärvi ja Verona
Lensimme Milanoon tarkoituksena kiertää Gardajärvi ja tutustua paljon kehuttuun Veronaan. Milanosta Veronaan tulee matkaa reilut 150 km ja matka taittuu autolla parissa tunnissa. Koska meillä oli iltalento, jäimme yöksi Gardajärven etelärannalle Sirmioneen. Tarkoituksenamme oli siirtyä Veronaan heti seuraavana aamuna.
Viehättävä Sirmione - kapean niemen kärjessä
Sirmionen vanha kaupunki sijaitsee pitkän ja kapean niemen kärjessä, joka työntyy Gardajärvelle. Itse kaupunki ei ole iso ja sen kiertää nopeasti läpi parissa tunnissa. Viehättävä tämä pieni kaupunki kuitenkin on - ja siksi varmasti myös kovin suosittu. Jos haluaa saada auton pysäköityä suhteellisen lähelle, kannattaa olla ajoissa heti aamusta paikalla. Puoli kymmenen maissa aamulla saimme auton pysäköityä helposti, mutta paria tuntia myöhemmin lähtiessämme pysäköintialue oli jo täynnä. Pysäköintialueita on kyllä useita, lähes koko neljän kilometrin pituisen niemen matkan, mutta kaukaisemmilta alueilta on jo melko pitkä matka itse kaupunkiin.
Vanhan kaupungin sisäänkäynnin yhteydessä kohoaa vaikuttava 1200-luvulla rakennettu Scaligeron linna (Castello Scaligero di Sirmione), jonka ympärillä on vallihauta. Kaupunkiin pääsee sisään linnan muurien entisen riippusillan kautta. Suunnittelimme vierailua myös linnassa, koska saavuttuamme kaupunkiin sinne ei juurikaan ollut jonoa. Jostain syystä ajattelimme kuitenkin ensin kierrellä vähän kaupunkia ja poiketa linnaan vasta lähtiessämme. Se oli kuitenkin virhe, jono oli yhtäkkiä kasvanut todella pitkäksi. Jouduimme jättämään viereilun toiseen kertaan.
Sirmionesta suuntasimme kohti Veronaa. Tarkoituksenamme oli viettää päivä Veronassa ja ajaa illaksi takaisin Gardajärvelle Malcesineen. Sirmionesta Veronaan matkaa on vain noin 40 kilometriä, mutta matka eteni hitaasti moottoritien ruuhkaisuuden vuoksi. Tässä kohtaa jo ihmettelimme ruuhkaa, joka paheni kohti Veronaa ja Veronassa etsimme pysäköintipaikkaa kaksi tuntia! Liikenne oli aivan jumissa ja kaikki pysäköintihallit sekä tienvarsipaikat olivat aivan täynnä. Melkein jo luovutimme, kunnes yhtäkkiä bongasimme yhden vapaan ruudun Ponte Pietran läheisyydestä, joka sattui olemaan vielä ihan hyvällä sijainnillakin. Tässä kohtaa selvisi myös syy ruuhkaan: pyhäinpäivän viikonloppu. Myös perjantai oli ollut vapaapäivä Italiassa ja ilmeisesti innostanut paikallisia viikonloppureissulle.
Rakkauden kaupunki Verona
Verona on Pohjois-Italian helmi, joka tunnetaan erityisesti Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunkina. Veronan vanha kaupunki on kaunis, onhan se julistettu Unescon maailmanperintökohteeksikin. Vanha kaupunki on juuri sopivan kokoinen esimerkiksi viikonlopureissulle, moneksi päiväksi siellä ei kuitenkaan katsottavaa riitä. Tärkeimmät nähtävyydet saa kierrettyä kävellen hyvin jopa yhdessä päivässä.
Romeon ja Julian jäljillä: Vierailu Julian parvekkeella
Veronan nähtävyyksistä yksi kuuluisimmista lienee 1300-luvulta peräisin oleva Julian talo (Casa di Giulietta) ja varsinkin sen parveke. Vaikka Shakespeare itse ei koskaan ilmeisesti vieraillut Veronassa, rakennusta pidetään Julia Capuletin kuvitteellisena kotina. Parvekekin lisättiin taloon vasta 1900-luvulla turistien houkuttelemiseksi, mutta eipä se silti vähennä kaupungin romanttista vetovoimaa.
Talossa sijaitsee maksullinen museo, josta parvekkeelle pääsee seisomaan. Talon sisäpihalta parvekkeen pääsee näkemään kuitenkin ilman maksua. Jos tai kun sisäpihalle on pitkä jono, kannattaa vierailla viereisessä käsityömyymälässä, joka myy erilaisia brodeerattavia kodintekstiilejä ja lasten vaatteita. Kaupan läpi pääsee kätevästi sisäpihalle jonottamatta ja vielä jos kaupasta ostaa jotain, saa vip-vierailun kaupan yläkertaan huippunäkymällä suoraan Julian parvekkeelle.
Sisäpihalla on myös Juliaa kuvastava patsas, jonka kanssa moni haluaa itsestään kuvan. Uskomuksen mukaan patsaan koskettaminen tai jopa hierominen Julian rinnan kohdalta tuo onnea rakkauteen.
Veronan areena - oopperan koti
Veronan areena (Arena di Verona) on yksi maailman parhaiten säilyneistä roomalaisista amfiteattereista. Se sijaitsee Piazza Brà -aukiolla ja on edelleen aktiivinen kulttuuritapahtumien keskus. Täällä järjestetään vuosittain esimerkiksi kuuluisat Veronan oopperajuhlat. Ulkoapäin areena näyttää vähän pienemmältä Colosseumilta. Normaalisti Areenalla voi käydä tutustumassa myös ilman tapahtumalippua, mutta nyt se oli suljettu remontin vuoksi. Pääsimme siis ihailemaan vain ulkoa.
Castel San Pietrolta kaupungin parhaat maisemat
Castel San Pietron näköalapaikka tarjoaa upeat näkymät vanhan kaupungin yli. Kukkulan huipulta avautuvat näkymät Veronan keskiaikaiseen keskustaan, Adige-joen mutkiin ja kaupungin ikonisin rakennuksiin kuten esimerkiksi areenalle ja Torre dei Lambertille. Kukkulalle voi nousta kävellen pitkin vanhoja mukulakivikatuja ja rappusia tai käyttää funikulaaria. Funikulaarin asema sijaitsee Ponte Pietra -sillan läheisyydessä.
Idyllinen Malcesine Gardajärven itärannalla
Lähdimme Veronasta hieman ennen pimeää ja vaikka matkaa Malcesineen ei ollut kuin noin 65 km, kului siihen aikaa 1,5 tuntia. Tiet ovat kapeita sekä lisäksi oli ruuhkaa. Maisematie Gardajärven ympäri on melko mutkainen ja vaikka välimatkat eivät ole pitkiä, niin aikaa siirtymisiin kuluu.
Malcesine on pieni idyllinen kylä Gardajärven itärannalla. Se on yksi järven suosituimmista kohteista, enkä ihmettele, kylä on sympaattinen. Kylä sijaitsee rinteessä, joten ylä- ja alamäkeä täällä joutuu kulkemaan. Vanha kaupunki on täynnä kapeita mukulakivisiä katuja, värikkäitä taloja, putiikkeja ja ravintoloita. Kylässä sijaitseva Scaligeron linna (Castello Scaligero di Malcesine) hallitsee maisemaa. Mutta kuten kaikki muutkin kylät järven ympärillä, on tämäkin pieni ja eipä täällä moneksi päiväksi tekemistä riitä, mutta tukikohtana järven kiertelyyn hyvä paikka.
Kaupunkimaisempi Riva del Garda
Riva del Garda on järven pohjoispäässä sijaitseva hieman muita kyliä isompi kaupunki. Riva on huomattavasti enemmän kaupunkimaisempi kuin muut itä- ja pohjoisrannan kylät. Jos tulisin Gardajärvelle useammaksi päiväksi yhteen paikkaan, valitsisin kohteeksi tämän. Kaupunki on hieman isompi, mutta silti kiva ja kaunis.
Kaupungin reunalla kukkulalla sijaitsee pieni linnoitus Bastione di Riva, jonne pääsee funikulaarilla tai ns. panoraamahissillä. Täältä on upeat näkymät kaupunkiin ja järvelle. Kukkulalta löytyy myös ravintola. Maisemahissi lähtee Piazza III Novembre -aukion läheltä talojen takaa päätien toiselta puolelta. Lipun voi ostaa automaatista hissin ala-asemalta ja menopaluulippu maksaa 9 euroa.
Sitruunakylä Limone sul Garda
Limone sul Garda sijaitsee Gardajärven länsirannalla ja on tunnettu sitruunoistaan. Sitruunoita on kaikkialla alkaen kauppojen myytävistä tavaroista aina katukyltteihin. Autoilevalle täällä on kätevästi iso parkkihalli heti kylän "portilla", joten pysäköinti onnistuu helposti. Kylää on mainostettu Gardajärven kauneimmaksi, mutta omaan makuun tämä oli ehkä liikaa turistille tehty. Sirmione, Malcesine ja Riva vaikuttivat huomattavasti aidommilta ja sympaattisemmilta.
Limone sul Gardan kylässä parasta oli jäätelöbaari Pink Panther, josta sai jäätelön aidossa sitruunassa. Käy kokeilemassa!
Shoppailua Aresessa
Viimeiseksi yöksi ajelimme sopivan matkan päähän Milanon lentokentästä, meillä oli aamupäivän lento kotiin. Yövyimme Milanon pohjoispuolella Aresessa, josta oli lyhyt ajomatka aamulla lentokentälle. Alue valikoitui kohteeksti myös sen vuoksi, että hotellin lähellä sijaitsi ostoskeskus Il Centro Arese. Ostoskeskus osoittautui isoksi ja hyväksi, suosittelen. Kiertelimme shoppailemassa vielä viimeisen illan.
Skotlanti - 4 päivän roadtrip
Vuokrasimme auton Arnold Clark -autovuokraamolta Edinburghin lentokentältä ja lähdimme harjoittelemaan vasemmalla puolella ajamista. Kuski näytti nopeasti omaksuvan "väärällä puolella" ajamiseen ja liikenneympyröiden vastapäiväisen suunnan, joten eikun kohti Falkirkia. Päivän määränpäämme oli Länsi-Ylämaalla sijaitseva upeista maisemistaan tuttu Glencoen laakso, mutta matkalle oli suunniteltu etukäteen muutama pysähdyspaikka.
Päivä 1: Edinburgh - Glencoe - Onich 190 km
The Kelpies ja Falkirk Wheel
The Kelpies on valtava, 30 metriä korkea teräksestä valmistettu hevosveistospari, joka sijaitsee Helix Parkissa lähellä Falkirkin kaupunkia. Massiivisia hevosenpäätä esittäviä patsaita on kaksi vierekkäin ja ne ovat vaikuttava näky, varsinkin läheltä katsottuna. Erityisen hienoja patsaat ovat kuulemma illan hämärtyessä, kun ne valaistaan eri värein, mutta tätä emme jääneet katsomaan. Veistoksille on ilmainen sisäänpääsy ja pysäköinti, ja alueella on myös hyvä kahvila.
The Kelpies -hevosveistosten lisäksi Falkirkistä löytyy toinenkin katsomisen arvoinen nähtävyys: Falkirk Wheel. Se on maailman ainoa pyörivä venehissi, joka yhdistää kaksi eri tasolla sijaitsevaa kanavaa. Falkirk Wheel on valtava nostolaite, jonka avulla veneet voidaan siirtää 24 metrin korkeudelta alemmalle tai ylemmälle kanavatasolle. Se toimii periaatteessa kuin jättimäinen vesipyörä. Veneajelulle voi ostaa lipun, jolloin pääsee käytännössä kokemaan pyörän toiminnan, kun vene kulkee laitteen läpi. Alueella on myös vierailukeskus, josta löytyy lisätietoa laitteen toiminnasta ja sen historiasta.
Doune Castle ja Ylämaan karvaiset lehmät
Doune Castle on keskiaikainen linna, joka sijaitsee Dounen kylässä lähellä Stirlingiä. Linnan massiiviset kivimuurit, korkeat tornit ja komeat holvitetut salit ovat yllättävän hyvin säilyneet. Yksi linnan kohokohdista on Suuri sali, joka on yksi Skotlannin parhaiten säilyneistä keskiaikaisista juhlasaleista. Outlander-sarjan fanit tunnistavat linnan "Leochin linnana", klaani MacKenzien kotina. Outlanderin ansiosta linna onkin saanut lisää kävijöitä ja on suosittu vierailukohde. Linnaan on 10 punnan pääsymaksu, johon sisältyy kannettava audiolaite.
Karvaisia Ylämaan lehmiä voi nähdä läheltä Trossachs Woollen Mill -matkamuistomyymälän ja kahvilan pihalla Kilmahogin kylässä. Myymälästä voi käydä halutessaan ostamassa porkkanoita ja muita vihanneksia pussillisen ja ruokkia lehmiä.
Aitauksen Hamish-kyltti kunnioittaa kuuluisan Ylämaan lehmän, Hamishin, muistoa. Hamish eli kunnioitettavat 22 vuotta (1993-2014) ja oli erityisen rakastettu turistien keskuudessa. Näimme aidon Hamishin vuonna 2004 vieraillessamme samalla aitauksella. Tällä kertaa aitauksessa ilostuttivat Hamish Dubh ja Honey.
Lumoavan kaunis Glencoen laakso
Jatkoimme matkaa suuntanamme Glencoe, Skotlannin länsirannikon laakso, jota pidetään yhtenä Skotlannin Ylämaan kauneimmista seuduista. Jylhää vuoristoa reunustavat vehreät laaksot ja laakson pohjalla lumoavat järvet. Sää täällä tosin on yleensä huono, mutta tällä kertaa meitä onnisti ja saimme ajella koko laakson läpi aurinkoisessa säässä. Pysähtelimme useammilla näköalapaikoilla ihailemassa maisemia, näköalapaikkoja laaksossa riittää. Yritimme myös paikallistaa James Bond Skyfall kuvauspaikkoja.
Alueella sijaitsee myös Britannian korkein vuoren huippu, Ben Nevis, joka kohoaa 1346 metrin korkeuteen. Yöksi jäimme Onich nimiseen pieneen kylään ja kävimme päivällisellä Fort Williamsissa.
Päivä 2: Onich - Glenfinnan - Inverness 160 km
Glenfinnan Viaduct ja The Jacobite -höyryjuna
Päivän ensimmäinen kohteemme oli Glenfinnan Viaduct, kivinen rautatiesilta, josta muutaman kerran päivässä (riippuen vuoden ajasta) ajaa The Jacobite -höyryjuna. Parhaiten silta tunnetaan kuitenkin Harry Potterin Hogwarts Express -junan ikonisena kuvauspaikkana. Tarkoituksemme oli mennä vain katsomaan tätä kaunista siltaa, mutta yllättäen olimmekin perillä juuri samoihin aikoihin, kun junan oli määrä kulkea.
Ongelmaksi kuitenkin muodostui pysäköinti. Sillan lähellä on alueen vierailukeskus, mutta sen maksullinen pysäköintialue oli jo täynnä ja suljettu. Myös kaikki lähialueen talot ja tienvarret oli kyltitetty pysäköintikielloin. Ilmeisesti alueen asukkaat eivät ole kovin innostuneita nykyisistä turistimääristä alueella. Tien varteen taas ei voinut pysäköidä sen kapeuden vuoksi. Meitä kuitenkin onnisti ja saimme luvan pysäköidä läheisen kirkon pihassa olevan kahvilan pienelle parkkialueelle. Ja sitten meillä olikin jo kiire, osittain hölkkäsimme sillalle juuri sopivaan aikaan. Sillan vieressä kulkee useita kävelyreittejä ja siltaa pääsee katsomaan eri suunnista.
Junan näkeminen sillalla oli kyllä erityisen hieno kokemus! Juna pysähtyi sillan alkuun, tööttäili ja päästi paljon höyryä, kunnes se hitaasti puskuttaen ylitti sillan.
Fort Augustus - portti Loch Nessin saloihin
Glenfinnanista jatkoimme matkaa kohti Fort Augustusta tarkoituksena lounastaa kylässä. Fort Augustus on pieni ja kaunis kylä Skotlannin kuuluisimman järven, Loch Nessin, eteläpäässä. Kylä sijaitsee Caledonian-kanavan varrella, joka yhdistää Skotlannin itä- ja länsirannikon. Kanavan sulut ovat kiinnostava nähtävyys keskellä kylää.
Jatkoimme matkaa Loch Ness -järven vieressä kulkevaa tietä kohti Invernessiä pysähtyen välillä bongailemaan hirviötä siinä kuitenkaan onnistumatta (paitsi matkamuistomyymälän pihassa). Matkalla ajattelimme pysähtyä myös Urquhartin linnassa, joka on suosittu nähtävyys järven rannalla. Mutta valitettavasti linnaan oli jo myyty kaikki liput kyseiselle päivälle ja pysäköintialuekin oli täynnä. Kannattaa siis ostaa lippu etukäteen, jos tänne mielii päästä. Yöksi suuntasimme Ylämaan pääkaupunkiin, Invernessiin.
Päivä 3: Inverness - Pitlochry 140 km
Culloden ja Clava Cairns - Skotlannin historiaa ja muinaista mystiikkaa
Seuraavana aamuna suuntasimme auton nokan kohti Cullodenin taistelukenttää ja sen vierailukeskusta. Yksi koko Skotlannin tunnetuimmista historiallisista kohteista on epäilemättä Cullodenin taistelukenttä. Vain lyhyen ajomatkan päässä Invernessistä sijaitseva paikka oli jakobiittikapinan viimeisen ja ratkaisevan taistelun näyttämö. Täällä, huhtikuun 16. päivänä vuonna 1746, Skotlannin jakobiittiarmeija kärsi murskaavan tappion brittijoukkojen käsissä, päättäen unelmat Stuart-suvun palauttamisesta valtaistuimelle.
Ulkoalueella kulkevat polut vievät suoraan taistelukentälle, jossa maahan upotetut kivet muistuttavat kaatuneista klaaneista. Culloden on erityinen paikka myös kaikille Outlander-faneille. Fraser-klaanin kivi on jouduttu jopa aitaamaan liian innokkaiden fanien vuoksi.
Vain muutaman kilometrin päässä Cullodenin taistelukentästä löytyy mystinen Clava Cairns. Tämä pronssikaudelta peräisin oleva hautakammioiden ja kivikehien alue on yli 4000 vuotta vanha. Kolme suurta kiviröykkiötä (hautakammiota) muodostavat alueen ytimen ja niiden ympärillä seisoo isoja pystyssä olevia kiviä. Paikka on ollut inspiraationa monille mystisille kertomuksille, esimerkiksi Outlander-sarjan fanit tunnistavat Clava Cairnsin heti. Nämä kivikehät olivat inspiraationa Diana Gabaldonin luomille fiktiivisille Craigh na Dun -kiville, joiden kautta Claire matkustaa ajassa taaksepäin 1700-luvun Skotlantiin.
Kierros ja maistiaiset Tomatin viskitislaamolla
Koska olimme Skotlannissa, piti meidän myös pysähtyä viskitislaamolle, vaikkemme mitään suuria viskin ystäviä olekaan. Ostimme aamulla verkosta tislaamon sivuilta valmiiksi liput opastetulle kierrokselle. Tomatin on tunnettu viskitislaamo, joka sijaitsee noin 16 kilometriä Invernessistä etelään. Se on yksi Skotlannin vanhimmista tislaamoista ja erityisesti tunnettu laadukkaista ja maukkaista viskeistään.
Viskikierroksella tutustuimme oppaan johdolla viskinvalmistusprosessiin ja tislaamon historiaan. Kierros kierrettiin tislaamon eri tiloissa, joissa pääsi näkemään raaka-aineet, tynnyrit ja tislausprosessin. Kierroksen lopuksi maisteltiin kolmea erilaista viskiä. Kuski sai omat viskinsä pakata mukaan pieniin lasipulloihin.
Illaksi suuntasimme Pitlochryyn, joka kutsutaan yhdeksi Skotlannin kauneimmista kylistä. Kylää halkoo pääkatu, jota reunustavat pienet putiikit, kahvilat ja ravintolat luoden viehättävän tunnelman. Kylässä on huomattavan paljon eritasoisia hotelleja ja ravintoloita, ja se onkin suosittu turistien keskuudessa.
Päivä 4: Pitlochry - Scone - Edinburgh 110 km
Scone Palace ja puutarhan labyrintti
Autoreissumme viimeisenä päivänä meidän piti suunnata illaksi lentokentälle. Meillä ei ollut ennakkoon mitään erityisiä suunnitelmia, mutta päätimme pysähtyä Sconen palatsissa, joka ei ollut meille tuttu ennestään. Sconen kaupunki sijaitsee lähellä Perthiä ja on jopa entinen Skotlannin pääkaupunki. Scone on tärkeä paikka Skotlannin historiassa, sillä se oli vuosisatojen ajan keskiajalla Skotlannin kuninkaiden kruunajaispaikka. Muinainen Stone of Scone "kruunauskivi" sijaitsi täällä. Nykyisin sitä säilytetään Edinburghin linnassa, mutta Sconen palatsissa on jäljennös kivestä muistona sen merkityksestä.
Nykyinen Scone Palace on 1800-luvulta ja toimii museona. Sen omistaa Skotlannin vanhoihin aatelissukuihin kuuluva Murrayn perhe. Rakennuksessa on myös kahvila, jossa voi käydä nauttimassa vaikka skonssin kaupungin nimen innostamana. Lippu sekä palatsiin että puutarhaan maksoi 18,50 puntaa aikuiselta.
Palatsi tunnetaan myös upeasta puistostaan, jossa on erilaisia harvinaisia kasveja ja historiallisia puita. Puiston alueelta löytyy myös tähden muotoinen iso pensaslabyrintti "Murray Star Maze", jonka kävimme kiertämässä. Harmillisesti labyrintin näköalasilta oli suljettu. Ympäri puistoa vapaana tepastelee myös useita riikinkukkoja, jotka olivat yllättävän rohkeita ja niitä pääsi lähelle kuvaamaan.
Meteora - Kreikan mystiset luostarivuoret
Meteora on yksi Kreikan merkittävämpiä ortodoksisia luostarialueita. Se sijaitsee Thessalian alueella Keski-Kreikassa. Ainutlaatuisen alueesta tekee se, että luostarit on rakennettu ajan saatossa muovaantuneiden jylhien kalliopylväiden päälle useiden satojen metrien korkeuteen. Vaikka Meteora on historiallinen luostarialue, on se myös luonnonihme, jonka maisemat ovat sanoin kuvaamattoman kauniit. Ihmetystä herättää miten luostarit on saatu aikojen saatossa rakennettua paikoilleen haastaviin korkeuksiin.
Lautalla ja autolla Korfulta
Kävimme tutustumassa Meteoraan lomaillessamme Korfun saarella. Korfulta pääsee mantereen puolelle Igoumenitsan satamakaupunkiin noin 1,5 tunnissa autolautalla. Kerkyra Linesin ja Kerkyra Seawaysin lauttoja kulkee useita päivässä ja hinnatkin ovat edullisia. Liput voi ostaa etukäteen molemmilla yhtiöillä helposti verkosta. Lähdimme matkaan aamulla jo kello 7.30 lautalla ja olin ostanut liput illaksi kello 20.00 lähtevään lauttaan, en tiennyt etukäteen kauan aikaa kuluu Meteorassa. Lopulta käynti Meteorassa menikin niin sukkelaan, että olimme takaisin Igoumenitsassa jo viiden maissa ja saimme vaihdettua liput kello 18 lähtevään lauttaan.
Igoumenitsasta vuokrasimme auton, jonka olimme senkin varanneet jo etukäteen. Esimerkiksi Aviksen vuokraamo sijaitsee heti satamassa, kadun toisella puolella. Igoumenitsasta Meteoraan ajaa noin 2,5 tuntia. Alkumatka on moottoritietä ja viimeiset 40 kilometriä hyvin mutkikasta pikkutietä. Moottoritiestä johtuen matka kuitenkin etenee nopeasti. Matkalle osuu kolme tietullia.
Luostarien ja kallioiden rengastie
Meteoran luostarialuetta kiertää noin 10 kilometriä pitkä rengastie, joka vie kaikkien kuuden luostarin lähelle. Rengastie alkaa, tai kumpaan suuntaan sitä nyt haluaakin ajaa, Kastrakin kylästä ja päättyy Kalambakan kylään. Kalambaka on näistä isompi, mutta molemmissa kylissä on tarjolla majoitusta ja ravintoloita. Luostarialue ei siis ole mitenkään erityisen iso ja jos ei halua viereilla luostareissa sisällä, ei alueen kiertämiseen monia tunteja saa kulumaan vaikka kuinka maisemia ihailisikin.
Meteoran kuusi Luostaria
Kävimme lounaalla Kastrakin kylässä, josta aloitimme kierroksemme. Ensimmäinen luostari, Pyhän Nikolaoksen luostari, olikin jo heti kilometrin päässä kylästä. Luostarille näytti olevan melkoinen kipuaminen, joten jätimme tarkemman tutustumisen väliin helteen vuoksi. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja seuraava, Rousánoksen luostari, oli suljettu. Luostareista aina jokin on suljettu eri päivinä, kannattaa etukäteen tarkistaa mikä, jos suunnitelmissa on vierailla nimenomaan jossain tietyssä luostarissa.
Turistimäärästä päätellen seuraavat kaksi luostaria, Varlaámin ja Suuren Meteoran luostari, olivat suosituimmat. Kävimme tutustumassa Varlaámin luostariin, koska tänne pääsi järkevällä porrasmäärällä. Sisäänpääsymaksu oli 3 euroa henkilöltä. Olkapäät ja polvet pitää olla piilossa, sisäänkäynniltä sai huiveja tarvittaessa lainaksi. Suuren Meteoran luostari sijaitsee lähellä Varlaámin luostaria, linnuntietä näiden väli ei taida olla montaa sataa metriä.
Viimeiset kaksi luostaria, Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Stefanoksen luostarit, sijaitsevat reitin loppupäässä lähekkäin. Pyhän Stefanoksen luostari on ainoa, johon pääsee tutustumaan ilman kipuamista, luostarille on lyhyt silta. Täällä päässä reittiä eivät maisemat ehkä olleet enää niin hienoja, kuin reitin toisessa päässä.
Maisemien katselu ja pysäköinti
Reitin varrella on useita levennyspaikkoja, joihin on helppo autolla pysähtyä kuvaamaan ja katselemaan maisemia. Myös luostarien kohdilla oli hyvät pysäköintipaikat ja näissä oli pääsääntöisesti hyvin tilaakin. Olin lukenut etukäteen miten pysäköintipaikoista olisi huutava pula, mutta ainakin näin elokuun lopulla omalla autolla pääsi kulkemaan ja pysäköimään mitä parhaiten.
Granada ja kiehtova Alhambra
Espanjan Andalusiassa sijaitsevan Granadan kaupungin tunnetuin nähtävyys on väisttämättä Alhambra. Alhambran palatsialue kohoaa kaupungin ylle jättäen taakseen lumihuippuiset Sierra Nevadan vuoret. Sen rakensivat 1300-luvulla arabialaiset maurit, jotka hallitsivat osia etelä-Espanjasta aina 1400-luvulle asti. Alhambraa pidetään yhtenä islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista. Alueella on useita palatseja ja puutarhoja, alue on valtava ja vähän kuin oma kaupunkinsa.
Alhambra on Espanjan suosituin nähtävyys, joten liput pitää ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Ainakin jos haluaa olla varma sisäänpääsystään. Liput pystyy ostamaan helposti verkosta paikan viralliselta sivustolta. Oston yhteydessä pitää kirjata passin tiedot järjestelmään ja passi myös tarkastetaan sisäänkäynnin yhteydessä. Nasridin palatsi, Alhambran päänähtävyys, vaatii lipun lisäksi myös aikaslotin, joka varataan lipun oston yhteydessä. Sisään palatsiin pääsee vain ennakkoon varattuna aikana ja tässä ollaan tarkkoja.
Ajelimme Granadaan rannikolta Fuengirolasta ja matkaan kului noin 1,5 tuntia. Alhambran maksullinen parkkialue on kätevästi alueen pääportin läheisyydessä ja sinne pääsee helposti suoraan ohitustietä ilman että tarvitsee kiemurrella kaupungin keskustan kautta. Vaikka Granadan kaupunki onkin heti Alhambran alapuolella, päästäkseen kaupunkiin autolla, pitää kiertää noin kymmenen kilometrin lenkki. Kukkulalta keskustaan pääsee kuitenkin tarvittaessa mm. kävellen, mutta aikaa säästääksemme halusimme Alhambran kierroksemme jälkeen ajaa auton valmiiksi keskustaan.
Alhambran alue jakautuu kahteen osaan
Alhambran alue jakaantuu kahteen isoon kokonaisuuteen: itse Alhambraan ja Generalifeen. Sulttaanien kesäpalatsiksi suunniteltu Gereralife sijaitsee hieman erillään muusta kokonaisuudesta ja pääportilla pitänee päättää kumpaa aluetta lähtee ensimmäisenä kiertämään, koska alueet sijaitsevat erillään toisistaan ja reitit erkaantuvat pian sisäänkäynnin jälkeen.
Alhambran upeus - Nasridin palatsi
Vaikuttavin ja kaunein Alhambran palatseista on Nasridin palatsi. Tämä onkin koko alueen päänähtävyys, joten sitä ei kannata jättää väliin. Palatsiin pääsyä on rajoitettu ja sisään pääsee vain pääsylipussa ilmoitettuun aikaan. Ja vaikka pääsyä palatsiin onkin rajoitettu, oli siellä silti todella paljon ihmisiä ja liikkuminen tapahtui käytännössä jonoissa. Voisi olla mielekkäämpää tutustua paikkaan rauhassa kesäkuukausien ulkopuolella.
Nasridin palatsissa on paljon kauniita kaiverrettuja yksityiskohtia, geometrisiä muotoja, mosaiikkeja ja arabialaisia kirjoituksia. Suihkulähteet solisevat palatsin sisäpihoilla. Myös kattoihin kannattaa kääntää pää, erilaisia koristeita on myös katoissa. Palatsissa kokee islamilaisen arkkitehtuurin kauneuden sen hienoimmassa muodossa. Palatsin kohokohdat lienevät suorakaiteen muotoisen vesialtaan hallitsema Myrttipiha ja kuuluisa Leijonapiha suihkulähteineen.
Palatsin puutarha on niin iso, ettemme jakseneet kiertää sitä edes kokonaan, vaikka upea olikin. Ulkopuolelta palatsi ei juurikaan näytä erikoiselta, se on sisältä huomattavasti koristeellisempi kuin ulkopuolelta voisi kuvitella.
Albaicín - Granadan historiallinen sydän
Granadan kaupunki on sekoitus arabialaista arkkitehtuuria ja andalusialaista rentoutta. Albaicín on Granadan viehättävä vanha arabikaupunginosa, joka on rakennettu Alhambran viereiselle kukkulalle. Se tunnetaan erityisesti kapeista, labyrinttimaisista kujistaan, valkoiseksi kalkituista taloistaan ja upeista näkymistään Alhambran linnoitukselle. Mirador de San Nicolás on suosittu näköalapaikka, josta avautuu upea näkymä Alhambran palatsiin ja taustalla kohoaviin Sierra Nevadan lumihuippuihin. Näköalapaikka on huikea, sieltä näkee Alhambran palatsin upeasti muusikoiden soittaessa taustalla. Varaudu jyrkkiin mäkiin ja portaisiin!
Albaicínin kapeilla kujilla arabialainen vaikutus näkyy yhä vahvasti. Calle Elvira- ja Calle Calderería Nueva -kaduilla voi vierailla arabialaisissa teekaupoissa ja maistella perinteistä minttuteetä. Basaarityylisissä kaupoissa myydään myös käsintehtyjä arabialaisia tuotteita, kuten messinkilamppuja, mattoja ja keramiikkaa. Sekä tietenkin myös matkamuistokrääsää.
Luolia ja Flamencoa Sacromontessa
Granadan keskustan itäpuolelle levittyvä Sacromonten kaupunginosa tunnetaan valkoiseksi kalkituista luolataloistaan ja Flamencosta. Luolatalot, jotka tunnetaan myös nimellä Cuevas, ovat kaivettuina suoraan vuorenrinteeseen ja niitä asuttivat alun perin Espanjan romanit eli Gitanot. Nykyisin tunnetuimmat luolat on muutettu baareiksi ja omistettu sykkiville Flamenco-esityksille.
Innostukseni Granadaan ja Alhambraan lähti alkujaan liikkeelle luettuani Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan teoksen Kuun sisar, jonka juoni perustuu nimenomaan Sacromonten luoliin, Flamencoon ja Gitanoihin. Tämän vuoksi pitikin saada päivään mahtumaan vielä käynti Sacromonten luolamuseossa. Museo Cuevas del Sacromonte -luolamuseossa pääsee tutustumaan luolataloihin, jotka on restauroitu ja sisustettu viime vuosisadan alkupuoliskon mukaiseksi. Museo tarjoaa tietoa Sacromonten alueen Gitanojen elämäntavasta ja kulttuurista. Myös museolta on hienot näkymät vastapäisellä vuorenrinteellä kohoavalle Alhambran palatsille!
Autolla museolle oli hieman hankala päästä, lopulta ajoimme yksisuuntaista väärään suuntaan, jotta pääsimme perille aikamme kierreltyä edes takaisin. Museolla ei myöskään ole parkkipaikkoja, saimme auton parkkiin kadun reunaan, mikä ei välttämättä ollut ihan virallinen pysäköintipaikka. Albaicínin ja Sacromonten historiallisilla alueilla on autoilua rajoitettu, jonka vuoksi tänne on halutessaan ehkä parasta kävellä tai käyttää julkisia.
Yhdessä päivässä ei Granadaa ehdi kunnolla kiertämään, suosittelen ainakin kahta-kolmea päivää, jotta kaupungista saa enemmän irti. Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki, tänne pitää päästä vielä toiste uudelleen!
Pompeji Vesuviuksen juurella
Saavuimme Pompejiin Napolista matkalla Amalfin rannikolle. Jo ensiaskeleilla kävi selväksi, että tämä pysähdys ei olisi pelkkä ohikulkumatka – se olisi aikamatka. Pompeji on Vesuviuksen juurella sijaitseva muinainen kaupunki, jonka tulivuorenpurkaus tuhosi vuonna 79. Kaupunki hautautui tuhkan ja laavan alle, jossa se säilyi vuosisatojen ajan, kunnes 1700-luvulla alettiin kaivaa esille. Kivetyt kadut, hiljalleen rapistuvat rakennukset ja freskojen haalistuneet värit kertovat tarinaa menneestä elämästä, joka tuntuu kuin olisi yhä läsnä raunioiden keskellä.
Päivä oli sateinen, mutta loppupeleissä tämä osoittautui hyväksi asiaksi, koska muita turisteja oli todella vähän. Saimme kulkea kaduilla ilman ruuhkaa ja nauttia nähtävästä rauhassa. Myös auton saimme pysäköintialueelle heti pääportin viereen. Lippuluukullekaan ei ollut jonoa, mutta olin ostanut liput etukäteen verkosta. Pompejille pääsee myös kätevästi junalla Napolista, asema on lähellä pääsisäänkäyntiä.
Pompejin alueelle on kolme sisäänkäyntiä, joista voi valita itselleen sopivimman riippuen siitä, mistä saapuu ja mitä haluaa nähdä ensin. Pääsisäänkäynti, Porta Marina, on paras valinta, jos haluaa nähdä suosituimmat kohteet ensimmäisenä. Se on lähellä Forumia ja tunnettuja taloja.
Miten löytää Pompejin tärkeimmät kohteet?
Pompeji on iso alue ja se jakaantuu yhdeksään ns. kaupunginosaan. Etukäteen kannattaa tutustua alueen karttaan, jotta tietää edes vähän mihin suunnata ja mitä nähdä. Koko aluetta ei ehdi parissa tunnissa kiertää, tarkempaa tutkimista tuskin edes päivässä. Alue on hämmästyttävän iso. Kartan löytää esim. Pompejin virallisilta sivuilta.
Forum oli kaupungin sydän
Ensimmäisenä suuntasimme keskusaukiolle eli Forumille, kaupungin sydämeen, jossa aukiota ympäröivät julkiset rakennukset ja temppelien rauniot. Forum oli kaupungin poliittinen, uskonnollinen ja taloudellinen keskus. Se toimi tärkeimpänä kokoontumispaikkana julkisille tapahtumille, hallinnolle ja kaupankäynnille. Lähellä Forumia sijaitsevat kaupungin vaikuttavat teatterirakennukset. Teatro Grande, eli suuri teatteri, on rakennettu kaupungin rinteeseen ja tarjosi paikan jopa 5000 katsojalle. Se oli Pompejin tärkein näyttämö suurille esityksille ja näytelmille. Sen vieressä sijaitsee Odeion, pienempi teatteri, jota käytettiin erityisesti musiikki- ja runoesityksiin.
Katukivissä näkyvät yhä vaunujen uurtamat urat ja vesikanavat johdattavat vettä vanhaa reittiään pitkin. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat korkeammat katukivet, jotka mahdollistivat kulkemisen kuivin jaloin likaisilla kaduilla - katu kun hoiti myös viemärin virkaa. Kadut ovat roomalaiseen tapaan viivasuoria.
Lupanar - Pompejin suurin bordelli
Seuraavaksi astelimme mukulakivikatuja kohti Lupanaria, Pompejin kuuluisaa ja suurinta bordellia, jossa eroottiset seinämaalaukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Kaupungin kaduilla voi yhä nähdä muitakin eroottisia merkkejä, joita on kaiverrettu katukivetykseen tai talojen seiniin. Niiden tarkoituksena oli opastaa asiakkaita Lupanariin ja muihin bordelleihin.
Terme Stabiane – roomalaista kylpyläkulttuuria
Lupanarin läheisyydessä sijaitsee Pompejin parhaiten säilynyt kylpylä, Terme Stabiane. Se oli Pompejin vanhin ja suurin julkinen kylpylä, joka oli kaupungin asukkaiden päivittäisessä käytössä. Kylpylät olivat tärkeä osa roomalaista elämäntapaa ja Pompejissa ne toimivat paitsi peseytymispaikkoina, myös sosiaalisina keskuksina.
Pompejin amfiteatteri
Kaupungin itäpäässä sijaitsee suuri amfiteatteri, joka on vanhin tunnettu kivestä rakennettu amfiteatteri, joka on säilynyt lähes kokonaisuudessaan. Täällä järjestettiin mm. gladiaattoritaisteluita.
Upeasti säilyneet talot ja niiden aarteet
Pompeji on täynnä upeasti säilyneitä taloja. Kaupungin rauniot paljastavat sekä ylellisten huviloiden että tavallisten kaupunkilaisten kotien jäänteitä. Mielenkiintoisia taloja, joissa kannattaa vierailla ovat esimerkiksi Menanderin talo, jossa on kaunis sisäpiha. Casa del Ceii tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä freskoistaan, joissa näkyy mm. eläimiä ja luonnonmaisemia. Paquius Proculuksen talossa taas on vaikuttava mosaiikkilattia.
Kiitos Pompeji tästä elämyksestä, ehkä vielä joskus uudestaan! Kurkkaa myös juttu Napolista.
Napoli - maailman parasta pizzaa
Napoli on kiehtonut minua siitä lähtien, kun luin Elena Ferranten Napoli-sarjan. Lähdimme tutustumaan kirjan maisemiin helmikuun alussa Suomen kylmimpien pakkasten aikaan. Etelä-Italiassa oli tähän aikaan jo mukavan lämmintä. Lensimme Roomaan ja ajelimme vuokra-autolla Fiumicinon lentokentältä suoraan Napoliin. Matkaa on noin 250 km ja se taittui noin 2,5 tunnissa moottoritietä.
Napolin maine ei ehkä ole kaikkein parhaimpia mafian, kaaoottisen liikenteen tai jätehuollon toimimattomuuden vuoksi. Se on rosoinen ja meluinen, mutta samalla aito ja kiehtova. Eron kyllä huomaa pohjoisen (tai ei edes niin pohjoisen) tyylikkäisiin kaupunkeihin. Napolin hurjasta maineesta huolimatta en kuitenkaan kokenut minkäänlaista turvattomuutta siellä missään kohtaa.
Napolin liikenne vuokra-autolla hieman mietitytti etukäteen, sitä kun on kuvattu hyvinkin kaaoottiseksi ja jopa suositeltu välttämään. Ja sitähän se olikin, mutta ei niin kaaoottista, kuin mitä oletimme. Liikennesäännöt ovat enemmänkin suosituksia, torvet soivat ja röyhkeimmällä on etuajo-oikeus. Enemmän valppaana sai kuitenkin pysytellä kävellessä - skoottereita viuhahteli ohi vähän väliä joka suunnasta. Skootterilla kun sai näyttävästi ajaa hyvin kovaa pienimpienkin kujien ihmisvilinään. Skootterikuskit eivät myöskään hiljentäneet vauhtia, vaan ohittivat parhaaksi katsomaltaan puolelta. Kävellessä pitää keskittyä koko ajan olemaan tarkkana.
Vanha kaupunki ja espanjalaiset korttelit
Hotellimme valikoitui Via Toledon varrelta läheltä Piazza Dantea ja sijainti osoittautui oikein hyväksi. Hotellin toiselle puolelle jäi vanha kaupunki ja toiselle espanjalaiset korttelit. Yksi vanhan kaupungin vilkkaimmista kaduista on kaksi kilometriä pitkä suora "Spaccanapoli", joka jakaa vanhan kaupungin kahtia. Vanhan kaupungin kujilla sanotaan Napolin ilmapiirin olevan aidoimmillaan. Aluetta enemmän pidin kuitenkin espanjalaisista kortteleista, joissa oli jotenkin tunnelma aidompaa. Espanjalaisten kortteleiden kujilla oli mukava vain kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja. Pyykit roikkuivat talojen välissä ja täällä oli kaduilla astetta rauhallisempaa. Vaikka skootterin alle meinasi täälläkin jäädä.
Spaccanapolilla Vico Purgatorio Ad Arco -kadun risteyksen kohdilla on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän hieromisen uskotaan tuovan onnea, jonka vuoksi patsaan nenä onkin aivan kiiltävä muuhun osaan verrattuna. Pulcinella on jonkinlainen italialaisen kansanperinteen hahmo.
Castel Sant'Elmolta näkymät Napolinlahdelle
Castel Sant’Elmon -linnoituksella kannattaa käydä tiirailemassa näkymiä Napolinlahdelle, kaupunkiin ja aina Vesuviuksen tulivuorelle asti. Itse linnoituksessa ei mitään erityistä nähtävää ole, mutta sen muureilta avautuvat näköalat ovat hienot. Linnoitukselle pääsee kätevästi funikulaarilla Montesanton asemalta ja alas voi reippailla kävelyreittiä, joka vie espanjalaisen kaupunginosan reunalle.
Maailman parasta pizzaa
Parhaiten Napoli tunnetaan kuitenkin pizzastaan ja tämähän olikin yksi asia mitä eniten odotin. Kävimme maistamassa pizzaa myös yhdessä Napolin vanhimmista pizzerioista Antica Pizzeria Port’Albassa. Pizza oli hyvää ja edullista, mutta näin oli myös muissakin pizzerioissa. Rakastan napolilaista pizzaa, pizzahan on aivan erilaista kuin esimerkiksi Roomassa, jossa pohja on ohut. Via dei Tribunalin jonotettavat pizzeriat jätimme tällä kertaa väliin, vaikka kovasti suosituksia olivatkin saaneet.
Napolista jatkoimme matkaa Amalfille, unohtamatta tietenkään pysähdystä historialliseen Pompeijin kaupunkiin.
Montenegro - Adrianmeren helmi
Montenegro on viehättävä pieni vuoristoinen valtio Balkanilla Adrianmeren rannalla, jonka naapureina ovat pohjoisessa Kroatia ja etelässä Albania. Maata kutsutaan ansaitusti Adrianmeren helmeksi, sillä sen upeat vuoret, henkeäsalpaavan kauniit maisemat sekä turkoosin värisenä hehkuva meri hurmaavat. Rannikon vaikuttavin osa on kiehtova Kotorinlahti, jonne meidänkin matkamme suuntasi.
Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Tivatiin, pieneen rantakaupunkiin noin 10 kilometrin päähän Kotorista. Tivatin lentokenttä osoittautui todella pieneksi ja julkista liikennette sinne ei kulje. Lähin bussipysäkki on noin reilun kilometrin päässä, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt kävellä päätien reunaa, sillä jalkakäytävää tai mitään kävelytietä ei ollut. Tästä syystä päätimme turvautua taksikyytiin. Taksikuskit päivystivät heti lentokentän ulko-ovella ja hinnat olivat tietenkin turistille vähintäänkin tuplattuja. Pienen vääntämisen ja tinkimisen jälkeen kuitenkin hylkäsimme ensimmäisen 45 euron tarjouksen ja jäimme hetkeksi istumaan läheiselle penkille, kunnes 30 euron hintaan lopulta suostuimme. Toki tämäkin tuntui lähinnä huijaukselta matkan lyhyyden ja maan hintatason vuoksi. Olisi pitänyt etukäteen selvittää tarkemmin ja varata kuljetus.
Majoituimme Dobrotan alueella noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista rantakatua pohjoiseen. Rantakatu vaikutti melko uudelta ja sen varrella oli ravintoloita ja pieni kivinen uimaranta. Uimaan pääsi myös useasta kohtaa rantakadun laitureilta. Mitään hienohiekkaista paratiisi-uimarantaa ei Kotorissa ole. Majapaikkamme sijaitsi aivan meren rannalla ja parvekkeelta olikin mukavat maisemat suoraan Kotorinlahdelle. Sijainti oli muutenkin oikein loistava, lähellä oli ravintoloita ja ruokakauppa, sekä vanhaan kaupunkiin lyhyt kävelymatka rantakatua pitkin.
Kapeita kujia ja historiallisia aukioita Kotorin vanhassa kaupungissa
Kotorin kaupungin pääasiallinen nähtävyys on sen vanha kaupunki ja onhan se toki näkemisen arvoinen! Vanha kaupunki sijaitsee muurien ympäröimänä Kotorinlahden perällä. Vanha kaupunki on sympaattinen kapeine mukulakivikatuineen, kahvilloiden ympäröimine aukioineen ja kirkkoineen sekä pienine putiikkeineen. Kaupunki ei ole suuren suuri ja sen kiertää helposti läpi muutamassa tunnissa. Toki kahviloissa istuskeluun, putiikeissa kiertelyyn ja ihan vain keskiaikaisten yksityiskohtien silmäilyyn ja yleiseen haahuiluun saa aikaa kulumaan. Vanhan kaupungin lisäksi paljon muuta Kotorin kaupunki ei varsinaisesti tarjoakaan, eikä täällä paria päivää kauempaa aika olisi kulunut.
Olimme matkalla lokakuun puolessa välissä, jolloin suurin turistisesonki oli jo takanapäin, mutta silti risteilyaluksien tuomat turistit täyttivät vanhaa kaupunkia. En tiedä millainen ryysis täällä on kesäisin. Kotorinlahti on tosiaan suosittu risteilyiden pysähdyspaikka ja vielä lokakuussakin katselimme majapaikkamme parvekkeelta lahdelle ankkuroivia jättilisiä, joista yhteysalukset kuljettivat matkustajia kohti vanhaa kaupunkia.
Kissat ovat Kotorin sielu
Kotorin vanha kaupunki on tunnettu myös kissoistaan. Joka puolella liikkui kissoja: pentuja ja aikuisia, mustia ja ruskeita, isoja ja pieniä. Melkeinpä jokaisen myymälän tai kahvilan ovenpielessä oli kissanruokakippo. Suurin osa putiikkien myymistä turistitavaroista olivat kissa-aiheisia. Löytyipä kaupungista myös kissa-museo ja kissa-puisto, joista jälkimmäisessä tyhjän vesipullon palauttamalla automaattiin tippui kissoille ruokaa kuppeihin.
Patikointi Kotorin linnoitukselle
Kotorin vanhan kaupungin takana olevalla vuorella sijaitsee St. Johnin linnoitus, jonne kiipeäminen vaatii hieman hikoilua, mutta lopulta palkitsee. Linnoitukselle lähtevä polku sijaitsee lähellä vanhan kaupungin pohjoista sisäänkäyntiä ja sinne on opasteet. Pääsymaksua reitille sai pulittaa 10 euroa ja sen pystyi maksamaan kortilla. Vaikka reitti onkin suhteellisen helppo, eikä vaadi mitään erityisiä varusteita, kannattaa vettä ottaa reilusti mukaan. Ylhäällä vuorella ei ole mitään kahvilaa tms, vaikka yksittäinen mies sillä kertaa vettä olikin myymässä.
Reitillä on suurimmaksi osaksi matkaa sekä portaat että vieressä kulkeva mukulakivipolku. Useassa kohtaa reittiä portaita on hieman sortunut ja kivet ovat kuluneet liukkaiksi, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Vaikka tuli sitä matkalla vastaan myös nainen korkokengissä. Portaita on kuulemma kaikkiaan 1350 kappaletta, joten kyllä nousussa hiki tuli.
Lähdimme matkaan ennen puolta päivää, joka oli hyvä ajankohta siinä mielessä, että aurinko jäi vuoren taakse ja saimme kulkea varjossa lähes koko matkan. Auringonlaskunaikaan täältä varmaan saisi hienoja kuvia, mutta en ainakaan itse haluiasi pimeällä reittiä kulkea. Huipulta 280 metrin korkeudesta aukeaa mahtavat näkymät Kotorinlahdelle ja vanhaan kaupunkiin. Jo matkan varrellakin maisemat ovat hienot, jos ei jaksa kiivetä huipulle asti. Noin puolessa välissä reittiä sijaitsee pieni kirkko, jonka edustalta jo näkee Kotorinlahtea pitkälle.
Veneretki Kotorinlahdella - Perast ja Our Lady of the Rocks -kappeli
Kun aamupäivän vietimme kiipeämällä linnoitukselle, niin iltapäivällä ajattelimme tehdä pienen veneretken Kotorinlahdella. Vanhan kaupungin pääportin ulkopuolella ja rantakadulla oli useita veneretkien tarjoajia. Reittejä oli erilaisia ja eri mittaisia, päätimme ostaa kahden tunnin veneretken Perastin kylään ja sen edustalla olevalle Our Lady of the Rocks -kappelille. Ihan ongelmitta ei tämä retki kuitenkaan lähtenyt käyntiin kuljettajan unohdettua noutaa meidät sovitusta noutopaikasta. Lopulta lähes tunti sovittua myöhemmin kuski lopulta saapui ja saimmekin nauttia vauhdikkaasta privaattikyydistä uudenveroisella pikaveneellä. Vauhdissa ei kuitenkaan paljoa maisemia ehtinyt katsella, jonkinlainen hitaampi paatti olisi varmasti ollut mukavampi retkikulkuneuvo.
Perast on pieni, idyllinen turistikylä Kotorinlahden toisella laidalla. Eipä itse kylässä mitään erityistä ole, muuta kuin kuvauksellinen rantakatu rakennuksineen ja ravintoloineen. Tunnelma kylässä on huomattaman rauhallinen Kotorin vanhaan kaupunkiin verrattuna. Perastin suurin vetonaula on kuvauksellinen Our Lady of the Rocks -kappeli pienellä saarella kylän edustalla. Saari on keinotekoinen ja sille ei mahdu juurikaan muuta kuin pieni kirkko ja museo. Veneet suhaavat edestakaisin satamasta saarelle.
Kohti Kroatiaa ja Dubrovnikia
Kahden Kotorissa vietetyn päivän jälkeen siirryimme bussilla Dubrovnikiin Kroatian puolelle. Bussiliput ostimme hyvissä ajoin etukäteen Flixbussin sivuilta ja hyvä niin, bussi oli täynnä. Bussi lähti matkaan ajallaan, mutta pieneltä säätämiseltä ei tässäkään säästytty. Verkosta ostettu lippu ei sellaisenaan kelvannutkaan kuskille, vaan sisältä bussiasemalta piti vielä käydä hakemassa tulostettu lippu ja maksaa kahden euron vero.
Bussimatka Kotorista Dubrovnikiin kesti noin kolmisen tuntia. Vaikka matka ei kilometreissä ole kuin alle 100, oli alkumatka hyvin kiemuraisen ja kapean tien vuoksi hidasta. Matka-aika riippuu paljon myös siitä kuinka kauan rajalla kuluu aikaa. Sekä Montenegron että Kroatian puolella piti kaikkien nousta ulos bussista passintarkastukseen. Meillä kävi tuuri ja jonoja ei juurikaan ollut, jonka vuoksi bussi oli ajallaan perillä Dubrovnikissa.
Venetsia - viikonloppu kanavien kaupungissa
Olen käynyt Venetsiassa muutaman kerran aiemmin ja aina se vain on yhtä lumoava ja kaunis. Ei ole toista samanlaista kaupunkia. Vaikka Venetsiassa on myös paljon nähtävyyksiä, on siellä mielenkiintoisinta vain vaellella ympäri kapeita kujia (ja eksyä). Venetsiassa on niin paljon kapeita kujia ja kanaalien ylittäviä siltoja, joten kovin pitkään ei tarvitse kävellä huomatakseen olevansa ihan eri suunnassa mihin oli oikeasti menossa. Värikkäät talot ja kanaaleissa lipuvat gondolit tuovat kaupungille aivan oman tunnelmansa mitä ei mistään muualta löydä.
Saavuimme Venetsiaan autolla Ravellosta ja San Marinosta. Venetsia jakautuu ns. kahteen osaan: saarella sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin ja mantereen puolella sijaitsevaan Mestreen. Saaria toki on useita ns. pääsaaren lisäksi, jopa yli 100. Autovuokraamon palautuspiste oli mantereen puolella ihan Mestren juna-aseman vieressä. Junalla pääsee kätevästi mantereelta historialliselle Venetsian saarelle noin 15 minuutissa. Saarella sijaitseva Santa Lucian asema onkin luonnollisesti junan pääteasema ja asemalta pääsee suoraan Venetsian ytimeen kävellen.
Liiku pitkin kanaaleja ja nauti Venetsian kauneudesta
Venetsiassa ei ole ollenkaan autoja poislukien juna-aseman puoleinen pää, johon johtaa pitkä silta. Kaupungissa liikutaan kävellen tai veneellä. Venetsiassa on myös helppo käyttää Vaparettoja eli vesibusseja, jotka toimivat kuten metrosysteemi veden päällä. Vuorokauden lippu maksoi 25 euroa ja sillä sai veneillä niin paljon kuin halusi. Vaparetoilla on useita eri reittejä ja pysäkkejä, ja linjat ovat selkeästi merkitty eri väreillä. Kannattaa ainakin ajaa isoin pääkanaali eli Canal Grande vesibussilla, talot ja Rialton silta kanaalin suunnasta katsottuna näyttävät ihan erilaiselta kuin kadulta.
Olimme Venetsiassa kaksi yötä ja vaikka siellä mielellään olisi pidempäänkin viihtynyt, riittää tuo hyvin kiertämään saaren ja pakolliset nähtävyydet. Venetsia onkin hyvä viikonloppukohde. Varasimme hotellin tarkoituksella hiljaisemmalta alueelta juna-aseman puolelta saarta Luonnonhistoriallisen museon läheisyydestä, jossa hotellian hinnat olivat edullisempia kuin suosituimmilla turistialueilla. Venetsia ei ole mitenkään erityisen iso ja tärkeimmille nähtävyyksille kävelee nopeasti, joten ainakaan itselle ei ollut millään tavalla tärkeää saada majoittua ruuhkaisimmilla (ja kalleimmilla) turistialueilla. Venetsiassa on turisteja todella paljon. Kovin monessa paikassa ei yhtä paljon turisteja näe. Onneksi kaupungista löytää myös rauhallisia alueita, kun suuntaa pois pahimmilta turistialueilta.
Venetsian sydän - Pyhän Markuksen aukio
Pyhän Markuksen aukio on Venetsian sydän. Aukio on näkemisen arvoinen, sitä kutsutaan yhdesksi maailman kauneimmaksi aukioksi, ja sen reunoilla on useampia vierailukohteita: Pyhän Markuksen kirkko, kellotorni ja Dogen palatsi. Kellotorniin pääsee pientä maksua vastaan katselemaan Venetsiaa ylhäältä käsin, mutta kuten odottaa sattaa, moni muukin sinne haluaa.
Vinkki: Jos haluaa nähdä Venetsian ylhäältä päin ilman ruuhkaa, kannattaa suunnata mielummin San Giorgio Maggioren basilikan torniin, jossa ei esimerkiksi meidän vierailumme aikana ollut ketään muita. Torni sijaitsee kivenheiton päässä Pyhän Markuksen aukiolta, mutta sinne päästäkseen pitää matkata vesibussilla yhden pysäkin väli viereiselle saarelle. Vesibusseja menee taajaan ja systeemi on varsin kätevä.
Muranon lasisaari
Kävimme vesibussilla myös Muranon saarella. Tänne pääsee noin 15 minuutissa esimerkiksi linjalla numero 4 Fondamente Noven pysäkiltä. Muranon saari on tunnettu lasinvalmistuksestaan, saaren pääkadulla onkin melkoinen määrä liikkeitä, jotka kaikki myyvät enemmän ja vähemmän samanlaisia lasiesineitä. Muutaman tunnin jaksoimme kävellä ja katsella lasisaarta, mutta huomattavasti mielenkiintoisempaa oli kävellä Venetsian pääsaarella.
Venetsian Marco Polon lentoasema sijaitsee vain noin 20 minuutin päässä ja sinne pääsee helposti esimerkiksi bussilla. Bussit lähtevät Piazzale Romalta ja lipun sai ostettua viereiseltä lehtikioskilta. Kannattaa muistaa, ettei vahingossa hyppää Trevision kentälle menevään bussiin!
San Marino - mikrovaltio keskellä Italiaa
Italian ympäröimä minikokoinen San Marino on Euroopan pienin tasavalta. Se sijaitsee lähellä Riminiä Adrianmeren rannikolla Monte Titano vuorella. Maa ei varsinaisesti ole oikein minkään reitin varrella, joten sinne ei ns. vahingossa eksy. Eikä sinne juuri millään muulla kuin autolla pääsekään. Me yhdistimme käynnin Venetsian kanssa samaan reissuun, Venetsiasta tänne ajaa noin kolmisen tuntia. Tuolla matkalla ei mitään erityistä nähtävää kuitenkaan ole.
Tie San Marinon pääkaupunkiin, joka on myös nimeltään San Marino, on mutkainen, kapea ja nousee jyrkästi vuorelle. Monte Titano ei ole korkea kuin noin 750 metriä, mutta lähistöllä ei juuri muita kukkuloita ole, joten korkeuserot tuntuvat. Päätie vie suoraan valtion rajalta vanhaan kaupunkiin.
Mukulakivikatujen vanha kaupunki
San Marinon vanha kaupunki on autoton ja auto pitää siis pysäköidä muurien ulkopuolelle. Pysäköintialueita ylhäällä on useampia. Etukäteen hieman pelkäsin, että paikkaa autolle saa etsiä pitkään, mutta saimmekin auton pysäköityä ihan vanhan kaupungin portin viereiselle pienelle parkkialueelle (P2). Tosin meillä kävi tuuri, saimme alueen viimeisen paikan. Ylös vanhaan kaupunkiin pääsee myös kaapelihissillä, jos haluaa jättää auton huomattavasti alemmalle parkkipaikalle. Tämäkään vaihtoehto ei kovin huonolta vaikuta, koska kaapelihissi nousee suoraan vanhan kaupungin paraatipaikalle.
Heti vanhan kaupungin portin sisäpuolella oli turisti-info, josta nappasinne mukaan paperisen kartan, johon virkailija piirsi meille valmiiksi kävelyreitin tärkeimpien nähtävyyksien läpi. Vanha kaupunki oli kokonaisuudessaan melko jyrkässä rinteessä ja kadut kapeita sekä mutkaisia. Tasaista paikkaa ei kaupungista juurikaan taida löytyä lukuunottamassa muutamaa aukiota. Välillä jopa yllättävänkin jyrkkiä kujia ja nousua oli aina ylös torneille asti. Erilaisia muistomerkkejä, kirkkoja ja matkamuistokauppoja löytyi runsaasti. Kujilla olikin kyllä aikamoinen turistihulina. Ravintolaakaan ei ole hankala löytää. Joka suuntaan kupungista oli myös mahtavat maisemat laaksoon.
San Marinon linnoituksen kuuluisat tornit
Vanhan kaupungin lisäksi San Marinon päänähtävyys on vuoren päällä sijaitseva linnoitus, jossa on kolme tornia: Guaita, Cesta ja Montale. Tornien välissä kulkee viehättävä kivetty polku, jota kutsutaan Noitien poluksi. Torneilta on hienot näkymät alas laaksoon ja jopa Riminille asti hyvällä säällä. Kahteen ensimmäiseen torniin pääsi myös sisään, toisessa oli museo.
Kaiken kaikkiaan San Marino oli mukava päiväkohde, vaikkei siellä loppupeleissä kovin montaa tuntia saanut kulumaan ihan vain kiertäessään vanhan kaupungin läpi. Pääsimmekin hyvissä ajoin lähtemään kohti Ravennaa, jossa yövyimme seuraavan yön. Ravenna valikoitui pysähdyspaikaksi lähinnä vain sijaintinsa vuoksi, mutta kaupunki paljastuikin mielenkiintoiseksi kohteeksi, jossa olisi ollut paljonkin nähtävää. Ravennasta siirryimme Venetsiaan.
Pohjois-Espanjan roadtrip
Pohjois-Espanja yllättää monipuolisuudellaan ja erottuu selvästi eteläisemmän Espanjan tunnelmasta. Ensinnäkin ilmasto on täällä viileämpää ja usein myös sateista, luonto on vihreää, on vuoria ja kukkuloita, sekä jotenkin myös koko alue on tyylikkäämpää ja siistimpää. Ilmasto on heinäkuussa hyvinkin mukava, toisin kuin etelän paahtava helle. Miinuksena silloin tällöin tuleva sadekuuro, mutta onneksi vain kuuro. Pohjois-Espanjassa toki kulttuuri myös eroaa etelästä sekä kieli. Yllätykseksi englanti ei ollut kovin yleisesti hallussa paikallisilla.
Segovia ja historiallinen akvedukti
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme matkalla Madridista pohjoiseen oli Segovia. Pysähdyimme tänne lounaalle ja kaupungissa olisi kulunut aikaa pidempäänkin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ohikulkijalle tai päiväretkikohteeksi Madridista (vain reilun tunnin päässä). Mukavan pieni kaupunki, johon helppo tutustua jalan.
Kaupunki on tunnettu historiallisesta keskustastaan, erityisesti vuosituhansia vanhasta roomalaisesta akveduktista. Akvedukti on iso ja sen ali pääsee kävelemään. Oli myös yllättävää miten hyvässä kunnossa akvedukti oli. Plaza del Azoguejo -aukiolta pääsee portaita näköalatasanteelle, josta akveduktia pääsee ihailemaan myös korkeammalta eri perspektiivistä. Näköalapaikalta voi jatkaa matkaa vanhaan kaupunkiin ja aina Alcázar de Segovia -linnalle asti, joka sijaitsee kaupungin yläpuolelle kukkulan korkeimmalla kohdalla ja on myös näkemisen arvoinen. Vanhassa kaupungissa tosin pysäköinti oli hyvin haasteellista, pyörimme siellä auton kanssa jonkin aikaa ja lopulta näimme linnan vain kauempaa, kun meidän piti jo jatkaa matkaa pohjoiseen.
Santander ja Castro Urdiales
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Santanderin rantakapunkiin, Cantabrian alueen pääkaupunkiin. Matkalla kaupunkiin poikkesimme ensin Laberinto De Villapresente -puistossa, joka sijaitsi Villapresenten kaupungissa noin puolen tunnin ajon päässä Santanderista länteen. Täällä oli upean täydellinen, vihreä iso pensaslabyrintti. Kilpailimme kuka löytää ensimmäisenä tiensä ulos. Oli kivaa, suosittelen!
Santander on moderni satamakaupunki, joka on tunnettu hienoista rannoistaan. Meren voi täällä aistia helposti. Kaupungin uloimmassa niemenkärjessä on kaunis iso puistoalue La Magdalena. Puisto on suosittu paikallisten ulkoilualue ja sieltä löytyy mm. uimaranta, leikkipuisto ja tennis-kenttiä. Puistossa on myös pieni merieläinpuisto, jonka altaiden hylkeitä voi katsella vapaasti ilman pääsymaksua. Puiston kärjessä sijaitsee myös Palacio Real de La Magdalena -palatsi, joka toimi aiemmin Espanjan kuningasperheen kesäasuntona.
Yöksi siirryimme pienempään rantakaupunkiin nimeltä Castro Urdiales, jossa oli kiva satama ja mukava keskusta kävellä ja käydä syömässä. Kaupunki on suosittu merenrantakohde ja täällä on esimerkiksi monella espanjalaisella kakkosasunto.
San Juan de Gaztelugatxe
San Juan de Gaztelugatxe on jyrkkärinteinen luoto Bilbaosta koilliseen. Kapea mutkitteleva kivisilta vie mantereelta luodolle ja luodon päällä on pieni kirkko. Kirkolle johtaa 241 kivistä porrasta. Tämä suosittu nähtävyys on tullut tutuksi Game of Thrones -sarjan Lohikäärmekivenä.
Gaztelugatxe ei maksa mitään, mutta suuren suosion vuoksi tänne pitää kuitenkin etukäteen varata lippu. Lippuja voi varata suoraan verkosta, mutta kannattaa huomioida, että kohde on todella suosittu ja liput pitää varata varsinkin kesäaikaan etukäteen. Olimme suunnitelleet tänne tuloa jo päivää aiemmin, mutta jo muutamaa kuukautta aiemmin varatessani lippuja päivä oli loppuunvarattu. Saimme kuitenkin onneksi liput seuraavalle päivälle. Kohde ei ole Bilbaosta kuin noin 30 kilometrin päässä, mutta tie on melko kapea ja mutkainen. Paikan vierailukeskukselta kohteelle ei varsinaisesti näe, joten ilman lippua ei kannata paikan päälle ajella.
Perillä kohteessa on hyvä parkkialue ja vierailukeskus, jossa on mm. ravintola. Keskukselta luodolle on matkaa noin reilun kilometrin verran alamäkeen, jonka jälkeen luodolle pitää nousta vielä portaat. Takaisin tietenkin nousu ylämäkeen. Nousu on melko jyrkkä, joten se kyllä käy kuntoilusta. Kävelytie luodolle on kuitenkin hyväkuntoista ja päällystetty. Kannattaa varata vettä mukaan. Tämä oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Baskimaalle Bilbaoon
Yöksi suuntasimme Bilbaoon. Baskimaan suurin kaupunki Bilbao tunnetaan parhaiten Guggenheim-museosta ja erinomaisesta keittiöstään. Täällä herkutellaan erityisesti pienillä tapas-tyylisillä Pintxos-suupaloilla. Vierailupäivällemme kuitenkin osui Tour de France -tapahtuma, jonka vuoksi osa kaduista oli suljettu, tapahtumapaikkoja oli siellä täällä ja kuten olettaa sattaa, kaupungissa oli hyvin paljon ihmisiä. Tämä varmaan osaltaan vaikutti siihen, että kaikki ravintolat ja vanhan kaupungin eli Casco Viejon Pintxos-tiskit olivat niin täynnä ihmisiä, ettemme vain yksinkertaisesti löytäneet vapaata tilaa mistään. Ensimmäistä kertaa Bilbaossa, tässä Euroopaan kulinaristisessa keskuksessa, me kävimme syömässä lopulta Taco Bellissa. Seuraavalla kerralla muistan varata pöydän etukäteen.
Matkalla kaupungin keskustaan pysähdyimme erikoisella Vizcayan-sillalla. Silta ei ole millään tavoin tavallinen silta, vaan siinä kulkee köysien varassa ns. lautta ilmassa, jolla kävelijät ja myös autot pääsevät ylittämään Nervión-joen. Tämä oli mielenkiintoinen, en ole koskaan ennen nähnyt moista. Silta sijaitsee noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, lähellä mistä joki laskee mereen, yhidstäen Areetan ja Portugaleten kaupunginosat.
Bilbaon kaupungin läpi virtaa Nervión-joki. Joen rantaa molemmin puolin kulkevat isot leveät kävelytiet, joita on kiva rauhassa kävellä ja katsella ympärilleen. Siltoja on monia ja hyvin erilaisia: vanhoja ja uusia. Myös Guggenheim-museo sijaitsee joen rannassa. Läheiseltä sillalta saakin hyvät valokuvat rakennuksesta.
Osa Guggenheimin teoksista on museon ulkopuolella, kuten iso hämähäkki "Maman" ja museon pääsisäänkäynnin edustan jättimäinen koiranpentu "Puppy", joka on tehty pelkistä kukista. Kannattaa vierailla myös museossa sisällä, liput pystyi ostamaan kätevästi verkosta. Museon takana joen puolella tiettyinä kellonaikoina on nähtävissä ns. sumu-teos, joka kestää kahdeksan minuuttia kerrallaan. Emme tienneet tästä etukäteen, osuimme paikalle vahingossa sopivaan aikaan ja se kannatti. Teos muokkasi rakennuksen ulkoasua vieläkin hienommaksi.
Zarautz ja San Sebastian
Seuraavaksi suuntasimme automme kohti San Sebastiania, mutta jäimme pariksi yöksi Zarautzin kaupunkiin, josta teimme päiväretken Ranskan puolelle Biarritziin ja San Sebastianiin. Zarautz osoittautui kivaksi leppoisaksi pikkukaupungiksi, jossa oli todella iso ja kiva ranta. Meillä oli asunto vuokrattuna ihan läheltä rantaa. Rannalla oli voimakas nousu- ja laskuvesi, ja iltapäivällä rantaa pystyi kävelemään todella pitkälle merelle. Rannalla oli kävelykatu, jossa oli ravintoloita ja kahviloita. Kaupunki näytti myös olevan surffareiden suosiossa. Zarautz vaikutti kaupungilta, johon voisi tulla joskus toiste pidemmäksikin aikaa ihan vain oleilemaan.
San Sebastianin kaupunki on muotoutunut kolmen kukkulan, Monte Igueldon, Monte Urgullin ja Monte Ulían ympärille. Monte Igueldonille pääsee nousemaan 100 vuotta vanhalla natisevalla funikulaarilla ja täältä avutuvat henkeäsalpaavan kauniit näkymät San Sebastianin lahdelle. Ylhäällä kukkulalla on pieni huvipuisto, jossa on muutamia laitteita pienemmille lapsille. San Sebastianin keskustaan emme tällä reissulla ehtineet, ihailimme näkymiä vain kukkulalta. Biarrizzissa taas satoi aivan kaatamalla ja kaupunki nähtävyyksineen jäi hieman sateen varjoon keskittyessämme etsimään viihtyisää lounaspaikaa.
Pamplona pari päivää ennen härkäjuoksua
Seuraavaksi oli aika jättää Baskimaa taakse ja siirtyä Pamplonaan. Pamplona on Espanjan Navarran alueen pääkaupunki. Kaupunki on tunnettu vuosittain järjestettävästä San Fermínin -festivaalista ja siellä tapahtuvasta härkäjuoksusta. Osuimme kaupunkiin juuri muutamaa päivää ennen festivaalia ja aidat vanhan kapungin kapeilla kujilla aina kohti härkäareenaa olivat jo paikoillaan. Härkäjuoksun reitti on noin 850 metriä pitkä ja reitin varrella ei jää epäselväksi mistä kaupunki on tunnettu. Sen verran on matkamuistomyymälää ja aiheellä nimettyä ravintolaa.
Pamplonan vanhakaupunki on viehättävä ja sen sydämessä on Plaza del Castillo -aukio. Aukio on täynnä kahviloita ja ravintoloita, ja se onkin loistava paikka pysähtyä aterioimaan tai kahville. Suurta osaa Pamplonan vanhasta kaupungista ympäröivät linnoituksen muurit, jotka ovat yhdet parhaiten säilyneistä koko Euroopassa.
Bardenas Reales ja Tudela
Bardenas Reales on iso puoliaavikkoa oleva luonnonpuisto Navarran maakunnan kaakkoisosassa. Puistoa on kutsuttu Euroopan Grand Canyoniksi, mutta ei se nyt oikeasti ihan verrattavissa kuitenkaan ole. Päätimme ajella pienen kierroksen täällä ajaesaamme ohi kohti Andorraa.
Pääsisäänkäynnille pääsee Arguedas-nimisen kaupungin laitamilta ja muutaman kilometrin päässä on puiston vierailukeskus, jossa kannattaa poiketa. Keskukselta saimme kartan alueesta, suositellun reitin mitä ajaa ja mihin suuntaan kiertää reitti. Ajoimme autolla noin 15 kilometrin reitin maastossa, tie oli ihan hyvässä kunnossa, vaikka hiekkatie olikin. Reitin varrella ei nyt ihan hirvesti ollut mitään erityistä nähtävää, muutamia erikoisia luonnonmuodostelmia. Isoin ja hienoin muodostelma löytyi vasta reitin loppuvaiheilta. No, tulipahan käytyä.
Illaksi ja yöksi jäimme Tudelaan, sympaattiseen pikkukaupunkiin Navarran alueen eteläosaan. Tämä historiallinen kaupunki on yksi tärkeimmistä islamilaista alkuperää olevista kaupungeista Espanjassa. Vanhan kaupungin korttelit olivat täynnä pieniä kujia, joissa jopa eksyimme muutaman kerran. Kaupungin kaunis aukio Plaza de los Fueros oli mukava paikka nauttia illallista.
Andorra - pikkuvaltio Pyreneillä
Seuraavan päivän etappimme olikin tämän reissun pisimpiä lähes 400 kilometriä. Matkalla pysähdyimme Zaragozassa Puerto Venecian ostoskeskuksessa, joka mainostaa olevansa yksi Euroopan suurimmista. Muuten ajoimmekin lähes koko päivän. Pyreneiden vuoristo alkaa jo Espanjan puolella ja ajomaisemat muuttuvat pikkuhiljaa aina jylhemmiksi ja jylhemmiksi. Tie on mutkaista, mutta silti hyväkuntoista ja useassa kohtaa oikaistaan tunnelin läpi.
Andorrasta löydät erillisen postauksen: Andorra - pikkuvaltio Pyreneillä
Kohti Barcelonaa
Kahden Andorrassa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Barcelonaa ja reissun viimeistä kohdetta. Olimme olleet Barcelonassa vuotta aiemmin tutustuen tärkeimpiin nähtävyyksiin, joten sen vuoksi nyt pysähdys jäi lyhyemmäksi. Kävimme pikavisiitillä syömässä Sagrada Familian nurkilla ja vierailimme Camp Noulla. Harmillisesti stadion olikin remontissa, joten pääsimme tutustumaan vain sen museoon.
